Viivi 11-vuotta!

Rokkipanta kaulassa keväällä <3

Ensimmäinen (JA TERVEIN!!) koirani on taas vuoden vanhempi. Harmi että neiti on hoidossa niin en voi lelliä, mutta käsky käy kyllä että kotikotona pitää jotain hyvää tarjota tämän kunniaksi. Viivi on kyllä ollut maailman vaivattomin koira! Se on pikemminkin kuin kissa, makaa mieluiten kerällä sängyn pehmeimmällä ja lämpimimmällä kohdalla reagoiden ainoastaan keittiöstä leijuviin sulotuoksuihin sekä lenkille lähtöön. Ajatellen vielä että tuossa on mettärotuja (suomenpystykorvaa tai pohjanpystykorvaa vähintään) ja mahdollisesti lapinporokoiraa, ja että se on aina ollut sisäkoira jolle ei ensimmäisinä elinvuosina tarjottu paskaakaan tekemistä, pissatuksia vaan ja remmilenkkejäkin harvakseltaan, eikä se oo koskaan hyppiny seinille.

Näin matkustetaan oikeaoppisesti junassa :D

Ainoa epätoivottu käyttäytyminen Viivillä on remmiräyhäys, johtuen vähistä koirakontakteista. Meni todella kauan että se alkoi edes leikkimään muiden koirien kanssa sitä vähääkän mitä se nyt leikkii. Aluksi pelkäsi esimerkiksi äidin australianpaimenkoira Lunaa pentuna. Nytkin se väistelee noita paimenia mutta komentaakin tarvittaessa (jos minä olen näköpiirissä, tietää että emäntä käy isommat pölläyttämässä jos päälle tulevat). Viivi kasvoi ihan tynnyrissä meillä mutta silti se 8-vuotiaana tottui asumaan kerrostalossa (ei yhtään ylimääräistä räksyä vaikka omakotitalossa vahtii kaikki kulkijat!) Oulun keskustan tuntumassa, kulkeen hissillä+bussilla+junalla ilman suurempia ongelmia. Ja kyseessä kuitenkin arka koira joka pelkää mm. rapinaa tietyssä mielentilassa, pahvilaatikoita, pyöriä ja lumiauroja ainakin näin äkkiseltään muisteltuna. Harmittaa kyllä kun Viivin kanssa ei uskallettu nuorena lähteä harrastamaan eikä sen sielunelämää oppinut ymmärtämään ja arvostamaan kun vasta nyt vanhempana kun kokemusta muistakin koirista. Se tajuaa asioiden punaisen langan nopeasti ja oppii vähillä toistoilla, mutta kyllästyy myös todella nopeasti ja on kärsimätön aloittaen hyvin äkkiä säestämään jokaista liikettään räksyämisellä ja vikinällä.

Viivi on rakenteeltaan ihanne minulla "pikkukoirassa", jos samanlaista rotua olisi tarjolla niin ei tarvisi epäröidä hetkeäkään mikä se minun rotu olisi pienemmistä. Moni onkin sanonut että voisi heti ottaa koiran jos Viivin kaltaisia koiria saisi. Sievä, täpäkkä, sopivassa määrin itsenäinen ja mukavuudenhaluinen neiti. Ja älykäs! Ihan eritasoa noitten paimenien kanssa. Miellyttämisenhalu puuttuu mutta se kieroilun ja huiputtamisen määrä johon tuo koira pystyy... Sitä on niin hauska seurata kun se jallittaa vahvempiaan ja röyhkeämpiään ihan 6-0 välillä.

Aivosolujen määrä vähentyy vasemmalta oikealle :DDD