Levähdystauko

Hevosta kattelee. :) (Kuvaaja Marketta Alaraudanjoki)

Takaisin kämpillä taas vähän aikaa. Viikko 7 oltiin koululla, hyvää yksinoloharjoitusta Velmulle ja päästiin hevosiakin näkeen pari kertaa lähempää. Hieman kyllä hirvitti kun ensimmäinen kohtaaminen tuli nurkan takaa mutta onneksi huntalon reaktio oli vain "JAA MAKKARAA EMÄNNÄLLÄ ON MAKKARAA" vaikka iso tumma elikko kävelee tuntemattoman ihmisen kanssa kahden metrin etäisyydeltä ohi. :D Hiihtolomaviikolle sitten hoiteleen kotieläinpihan jämäeläimiä pariksi viikoksi sekä tallille sen jälkeen viikoksi. Pitää katella jos sitä jaksaisi koirahoitolallekin mennä jotta saisi vapaasti valittavia opintojakin jo hieman tehtyä.

Ohitusharjoitukset ovat edenneet mukavasti, potkurimummot ja tummiin pukeutunet miehet näyttäisivät nyt menevän suurimman osan aikaa ihan ok mutta pyörille räyhää vielä lähempää. Nyt on tullut kaksi onnistunutta ohitusta koiristakin kun alkanut saamaan ruokansa lenkillä pakasterasiasta vaikeampien ohitusten yhteydessä. Autojen kohdalla riittää jo kun alkaa tuijottelemaan että jotain sanoo reippaasti niin huomio palautuu taas.

Vähänkö tekisi mieli ottaa se lelu siitä! (K: Marketta Alaraudanjoki)

Eilen tosin sattui ikävä välikohtaus jossa Velmu puri minua kahdesti käsivarteen. Ensin ohitettiin risteyksessä nätisti vasemmalta päin kohti tuleva pappa, sitten jonkin kymmenisen metriä kuljettuani kontakti katkeaa yhtäkkiä ja Velmu suurinpiirtein räjähtää niille sijoilleen. No se pappa oli sit päättänyt että hän ohittaa mut mitään sanomatta takaa neljä metrii leveellä kävelytiellä niin, että olkapäät suurinpiirtein hipovat toisiaan. Ei kai siinä auttanut kuin pidellä kahdella jalalla räyhäävää koiraa, onneksi oli kuonari+puolikurkkari-yhdistelmässä niin ei saanut kuonaria venkoiltua pois päästä. Sitten kun nappasin oikeallakin kädellä pannasta kiinni että pakotan koiran alas niin tikkas ainakin kahdesti tuijottaen sitä pappaa murhanhimoisesti. Onneksi paksu toppatakki niin hihaan jäi vaan reikä ja käsivarteen tuli mustelmat. Harmi että meni rankaisu teosta sivu suun siinä kun tajusin kunnolla tulleeni purruksi vasta kun tilanne oli jo mennyt ohi eikä koira olisi enää osannut yhdistää sitä mihinkään. En kyllä säikähtänyt tuota mitenkään ja en omaa koiraani ala pelkäämään. Huono hermorakenne + puolustusvietti joko mua tai itseään kohtaan ei oo mikään loistoyhdistelmä, niin se vain on. Seuraavan kerran jos yrittää niin nakkaan hankeen jäähylle, selättäminen herättää tuon kyllä kuulolle mutta noin herkälle koiralle sitä en mielelläni käytä kuin ääritilanteessa.

Katseet kohti tulevaisuutta!