Kuulumisia

Jouluvelmu.

Velmulle pistettiin tossa maanantaina kapseli niskaan. 6 vk päästä pitäisi lisääntymiskyky olla poissa puolen vuoden ajan, katellaan vähän muuttuuko luonne mihin suuntaan tuon johdosta että kehtaako kastroida ihan pysyvästi. Ihan huokeaan hintaankin saa ton kokoisen (33,5 kg) kastroitua Kemijärven kunnalisella, 130-150 e hintaa. Kemiallinen kastraatio maksoi 91 e.

Viivi vetää taas hihnassa, kun ollut vanhemmilla hoidossa ja sitä on ulkoilutettu fleksissä. Eli eikun uudestaan opettamaan sitäkin. Velmu söi kuukauden lääkkeitä eroahdistukseen ja minusta ne rauhoittivat käytöstä ainakin jonkin verran. Yksi täysi purkki olisi antamatta vielä kun ruuanvaihdoksesta iski raju allerginen reaktio päälle, 5 cnt-kolikon levyisiä paiseita nousi 5-15 min. ruuan syönnin jälkeen naamaan sekä sinne tänne harvakseltaan ympäri kehoa jotka laskivat 3-4 h sisällä. Käytiin kortisonipiikki lekurilta lopulta. Ainoa kaupoista löytyvä ruoka joka ei nostattanut patteja oli HauHaun Kana-Riisi-koiranmakkara (sama makkara nautalisällä nosti taas patit, samoin 2 eri koiranruokaa eri ainesosilla mitä reaktion pääsyyllisessä oli), sitä söi viikon pelkiltään ja pikkuhiljaa lisäsin Jahti & Vahti Energiaa sekaan (sai myös vitamiini+kivennäislisää). Nyt syö Jahti & Vahti Energiaa + Jahti & Vahti Kana-Riisiä puolet ja puolet sekä vähän tuota makkaraa lisänä eikä ole tullut mitään. Tässä pitäytynen jatkossakin että 1/3 tai 1/4 makkaraa ruuan osuudesta, syö tosi hyvin ja innolla. Velmulle tilasin Hurtan manttelin kun sen pudotti aluvillan ja ei ole kasvattanut takaisin kunnollista, huonosti istuu takaosasta kun liepeet sojottavat sivuille eivätkä mene napakasti kuminauhoillakaan lapojen päälle. Pitäisi kai itse ottaa ne irti ja ommella alemmas.

Takkimiäs

Viiviä oon alkanut istuttaan ennen ruuan antamista ja yritän saada odottamaan lupaa. Velmu suorittaa nykyään n. 1 min paikallamakuun ruuan eteen jossa osan ajasta olen poissa näköpiirissä. Välissä nousee ylös tai makuulle menossa perse valahtaa maahan ensin mutta ei varkaiten mee kupille onneksi. Seuraamista ollaan kans yritetty saada taaemmas imuttamalla nakilla ja leikitty patukalla. Pehmeä juuttikankainen patukka käytiin ja ottaa kyllä hyvän otteen heti ekalla louskaisulla ja pitää sen otteen kans että vois vaikka koiraa pyöritellä ilmassa. Mutta irti-käskystä päästää heti ilman vastaansanomisia. Suostuu nykyään myös tuomaan lelun vapaana ollessaan minulle käskystä eikä jää lällättelemään kun revitin palkaksi aina jos tuli tykö ja antoi koskea suussa olevaan leluun.

Molempien kanssa voisi alkaa ottamaan lyhyitä hihnasulkeisia naksuttimen ja nakkikasan kera ton vetämisen suhteen, onneksi eivät suu vaahdoten vedä mutta kyllä se hihna välillä kiristyy liikaa. Velmulle pitäisi tuo istumisen ja maahanmenon paikka kans alkaa varmaan säätämään kohdilleen pikkuhiljaa. Tie Tottelevaisuusvalioksi-kirjakin tuli ajat sitten muttei ole jostain syystä tullut edes selailtua. Pitääpä tutkia mitä kaikkea oon tehnyt päin peetä ja mitenkä voi mitäkin lähteä korjailemaan. Jouluaatto oltiin mummolassa ja meni hyvin, mitä nyt ukkia vältteli ja pelkäsi selvästi aseita (ruudin haju ehkä?). :)

Syömisestä.

Se on taas täällä.

Syömättömyys.

Viivi on aina ollut nirso närppijä joka syö juuri ja juuri sen verran että pysyy hengissä. Pienikin positiivinen muutos ruokavaliossa, vaikkapa extrana jauhelihaa tietää sitä että seuraavat pari päivää kierretään palikkakuppia kuin ruttoa.

Velmu taas... Voi Velmu. Vetää heti nälkälakon päälle Kemjärvelle tullessaan koska talossa on ihana nainen Luna. Aussiekaunottaren läsnäolo tuntuisi muutenkin olevan liikaa, aivan tajutonta selkään hyppimistä koko ajan. Sama homma kaverin pystis-seropin kanssa, mutta Viivi on ilmeisesti sen verran tiukka täti että sitä ei yritä.

Eipä siinä muuten mitään, siinä syömälakkoilkoot vaikka molemmat. Mutta Velmulla on myös tämä hauska nälkäoksentelu. Eli ruoka ei maistu mutta keltaista vaahtoa oksennetaan sitten pitkin päivää. Ihan sama mitä kupissa on niin ei kelpaa. Hohhoijaa.

Pallien poisto houkuttaisi mutta pelkään että herrasta tulisi vielä enemmän pile kun viimeisetkin uroshormonien rippeet katoaisivat.

      "Tytöt ja lelut vaan kiinnostaa!"

Päivitys

Aloittelinpa sitten koirille yhteisen blogin. Vähän sähköisessä muodossa kirjailla miten meneepi käytöshäiriöiden poiskoulutus ja ainakin Velmun kanssa aletaan TOKO-juttuja touhuamaan.

Hurtat:



Viivi, s. 01.02.2000
- narttu, paino 11-12 kg & säkä n. 47 cm
- sekarotuinen, joko suomenpystykorvaa tai pohjanpystykorvaa ainakin
- kotoisin Kemijärven Halosenrannalta, emä beigen pohjanpystykorvan näköinen ilman laikkuja
- luonne: ITSENÄINEN, kodin "kissa" johon tulee liikettä vain lenkki- ja ruoka-aikaan (ihmisten), hemmetin fiksu ja oppii todella nopeasti uudet asiat vielä vanhallakin iällä, suht helppo motivoida ruualla mutta ei jaksa keskittyä kovin pitkiä aikoja
- pääongelmat: pelosta johtuva remmiräyhäys, luoksetulo epävarma




Velmu, s. 09.09.2009
- pieni uros, paino 31,5 kg, säkä n. 62-63 cm
- valkoinenpaimenkoira
- kotoisin Kittilästä Hupihukan kennelistä, tuli minulle 4 kk:n iässä
- luonne: varautunut vieraita kohtaan - miehiä kohtaan jo ihan arkuuteen asti (räyhää ja väistelee, hihnassa pyrkii päälle), dominoiva muita koiria kohtaan, laumavietti voimakas (turhankin), ei paljoa taistelutahtoa, epävarma nuori mies joka kuitenkin mamman kanssa rentoutuu nopeasti uusien ja epäilyttävien asioiden iskiessä (paitsi kun tulee kyse vieraista ihmisistä)
- pääongelmat: eroahdistus, miespelko, koirien ja ihmisten ohitus lenkeillä, remmissä vetäminen

Emäntä:
- opiskelee eläintenhoitajaksi 2. lukukautta, lukio käyty Kemijärvellä ja Limingassa takana vuosi taidekoulussa
- perehtynyt lähinnä itseopiskeluna koirien käyttäytymiseen, harrastusmaailma vielä vieras (mitä nyt Viivin kanssa nuorena käyty koirakoulua yksi kurssi), TOKO ja agility kiinnostavat sekä jälkihommat
- kiinnostunut seuraavista roduista: beaucenpaimenkoira, belgianpaimenkoira malinois, australianpaimenkoira, basenji, venäjänvinttikoira, saluki, unkarinvinttikoira, galgo