Nips naps

Odotettu ensilumi satoi yöllä maahan, josko sitä kohta tulisi vähän valoisampaa lenkkeillä ja ei tarvisi enää olla koirien tassuja pyyhkimässä joka välissä. Kemijärvellä majaillaan kotikotona tällä hetkellä, katellaans josko alkukeväästä pääsisi muuttamaan taas omilleen. Vaikka onhan täällä kivat hiljaiset lenkkeilyreitit joilla uskaltaa pitää Velmuakin vapaana, lämmin ruoka joka päivä ja ilmanen auto käytössä. *kunnon lusmu* ;)

Lähtipä poijjalta viimein pallit muutama viikko sitten. Vähän alko liikaa tytöistä kouhottamaan ja eipä tuosta jalostuskäyttöön ole joten lekurin pöydälle päätyi hän. Operaatiolle tuli hintaa muutamaa euroa vaille 200 e lääkkeiden ja kaulurin kanssa. Ei paha. Painoa herralle oli kertynyt 34,6 kg eli hieman lihonut kun ei päässyt kämpillä ollessa kovin juoksemaan vapaana. Nälkäoksentelu paheni aivan hirveäksi mutta luojan kiitos minulle vinkattiin toimiva niksi asiaan; ei koskaan säännöllisiä ruoka-aikoja. Nyt ollut viikon oksentelematta, jes!

Velmussa vaikuttaisi näkyvän jo muutosta, Lunahan ei tykännyt yhtään sen kanssa leikkiä kun tultiin Tervolasta kun se oli niin päällekäyvä ja raju. Nyt selvästi rauhoittunut, ei yritä astua eikä heitellä toisia seinille. Samanlaista leikkimistä mitä kemiallisen kastraation vaikutusaikana ja pentuna.

Treenipuolella ollut hiljaista, eilen nousi taas innostus päälle ja touhunnut kaikkien kolmen kanssa erikseen pitkästä aikaa. Hauska kun kaikki kolme niin erilaisia, ja välillä kyllä rasittavaakin. Lunalla ei ole kärsivällisyyttä mutta potkua sitäkin enemmän, Velmulla on kärsivällisyyttä muttei potkua ja Viivi paineistuu pienimmästäkin asiasta lukkoon. Mutta pitää oppia käsittelemään erilaisia koiria, ja tavoitteena olisikin saada Viivin kanssa touhuttua enemmän paremman suhteen rakentamiseksi ja Velmu BH-kuntoon ensi vuoden lopuille.

Ulkokuvat Anni Tasalan ottamia (järkkärilaatu<3). Suuret kiitokset hänelle kesän ja syksyn koirien kanssa että mukana touhuamisesta.

Loppusuoralla

Loppusuoralla ollaan. Ei Velmun koulutuksen kanssa, vaan omien opiskeluiden. Kolmisen viikkoa koululla hevosia hoitamassa ja sitten olisi aika vääntää rästitehtävät ja opinnäytetyö valmiiksi että saa paperit ulos kyseisestä puljusta. Kemijärvelle muutetaan luultavasti piskien kanssa joksikin aikaa ja yritän Rovaniemeltä saada kämppää sekä töitä edes jostain. Lisäopiskeluja tuskin tulen tekemään vuoteen pariin kun ei ole varaa, eläintenkouluttaja-linja kyllä kiinnostaisi. Kasvattajakurssin tulenen käymään parin vuoden sisällä jos sen verran olen varoissani (epätodennäköistä) ja seuraavan paimenen rodun miettiminen alkaa vasta kun/jos Velmun kanssa ollaan päästy etenemään sinne BH-kokeeseen asti.

Velmulla on nyt ollu edes jonkinnäköinen treenisuunnitelman yritelmä kyhättynä. Yhtenä päivänä lelutreeniä, yhtenä ruokatreeniä ja yhtenä jälkeä. Jälkipäivänä on aina vähän rennompi päivä kun tosi lyhyitä tolle vielä teen (eikä niin että pitempiä pääsisin tekemäänkään kun ei ole yksinkertaisesti sopivia paikkoja...). Velmu syö kolmesti päivässä ja ruoka tienataan treenipäivinä sivulletuloilla ja seuraamisella etäpalkkana, ja jälkipäivinä ruuat on pakasterasioissa palkkana. Alkanu ilmaiseen rasiat jo ihan mukavasti, aina kolme rasiaa ja ekan kohdalla miettii jonku 10 s että mikähän tämän homman nimi oli ennenkuin tarjoaa maahanmenoa. Sitten muistaakin tarjota heti sitä loppujen kohdalla. Voisi etsiä ja katkoa sopivat kepit jo valmiiksi kansien päälle lisäiltäväksi sitten kun varmasti tarjoaa sitä maahanmenoa rasioiden kohdalla. Sivulletulo alkaa viimeinkin onnistua piru vie, ja ilman mitään imuttamisia ny lähetty siitä ihan vain parilla askeleella seuraamista kehittämään. "Jää"-käskyä kans opeteltu ja kaukona maate ja istumaan menoa. Makuulta istumaan noustessa vielä joskus käyttää takapuolta ylhäällä niin sitä on ny yritetty naksutella varmemmaksi. Motivaatio tuolla on katossa ruoka-aikaan ja tarjoaa todella, liiankin kyllä, tiivistä sivulletuloa kun kuppi näkyy horisontissa. Lelut on kans kivoja ja jääny se pirun piippaus niiden kanssa pois - se on siirtynyt sinne ruoka-aikaan tosin...

Velmusta tulee aina höpötettyä vain kun Viivin kanssa ei oikein aktiviteetteja ole tarjolla. Jäljestä neiti ei oikein perusta ja koulutuskin on lähinnä temppuilua kun ton hermot ei kestä (tai minun!) sitä jatkuvaa piippaamista ja säpsähtelyä ja ihme loukkaantumisia. Mutta hihnassa tuo kulkee nyt hyvin nätisti ja on reipas vanha kettumuori. Ja jopa pitänyt neitiä vapaana koululla ollessani sekä muualla jos on jotain ei-metsätietä kuljettu (koska metsässä häviää kuin pieru Saharaan HETI) ja kyllä muuten pysyy! Välillä unohtuu myyriä pyytämään jostain pusikosta mutta tulee kyllä perässä jossain vaiheessa ja oppinut nyt tarkkailemaan mun menemisiä (tai oikeammin ne on alkanu kiinnostaa viimeinkin!). Pirteä vanhus sai Louelta myös tietenkin heti ihailijoita ja vapaaehtoisia lenkittäjiä hillityn kainolla käytöksellään ja nappisilmillään. ;) Hammaskiveä on mutta en uskalla enää puhdistuttaa koska on ikää jo tuon verran sekä herkkä nukutukselle. PlaqueOffilla, luilla ja hampaiden harjauksella taidetaan mennä Viivin elämän ehtoopuoli.

Tuloksia

Elikkäs C/C + 1/0 sieltä kuvautuksissa paljastui, Kennelliiton tulokset tulivat tänään KoiraNetiin näkyville. Ei ihmekään kun lonkat naksuu (edelleen). Parin viikon päästä kun pääsee käymään kämpillä saa sit tarkemman raportin luettavaksi, siihen asti olen vielä koululla piskien kanssa työssäoppimassa.

Velmun kaa ollaan jälkeä alettu opetteleen, vielä tehdään hyvin lyhyitä makkarajälkiä ja opetellaan ruokapurkkien ilmaisua maahan menemällä. Intoa ainakin piisaa, liiaksikin ja meinaa tohottaa askelten ohi kun olisi kiire vain sinne loppupäähän. Nyt alkanu selvästi onneksi tarkkuutta tuleen kun ei vaan oo päässy etiäpäin jos meinaa jättää välistä ja harvoin tarvii hihnasta jarrutella. Seuraamista pitäis saada eteenpäin, vielä ollaan pelkässä imutusvaiheessa ku tarvis muistaa aina kuttua jonku kyyläämään meneekö piru suoraan vaiko ei (piti alottaa koko homma alusta kun seurasi liian edessä, katsekontaktia ei vaadita viel ollenkaan kunhan seuraamisen oikee paikka tulis ny selville), ja sivulletulossa meinaa takapakkia tulla ku en oo moneen viikkoon harjoitellu "kunnolla", ihan päin honkia tarjoaa. Heti kyl huomaa että treeni-into lopahtaa kun ei oo osaavaa treeniseuraa enää kuten Kemijärvellä, ei oikein uskalla viedä liikkeitä etiäpäin jos kuseekin kaiken. Lähinnä maahanmenossa (jota ei ole edes lähdetty vielä korjaan oikealle paikalle) harjoiteltu etäisyyttä, häiriötä ja pituutta. Plääh.

Muuten ollaan kyllä pidetty hauskaa, asuntolassa Velmu ottanut kaikki naiset avosylin vastaan ja uimareissu porukan kanssa oli kaiken huippu. Pari tuntia riehu vedessä ihmisten kanssa ja parin tunnin päästä liruttikin sitten näyttelyhäkin kämpillä ku oli ilmeisesti juonut puoli jokea samalla eikä passannu paluumatkalla päästää kaikkea ulos! Kotieläinpihan eläimiin kans tutustuttu, pässit on Velmun suuri rakkaus (ihania karkkimasiinoita) joita pitää käydä pussailemassa aina vähäsen, hauska ku molemmat valkoiset pässit heiluttavat häntää kun Velmu niitä nuuhkii. Vuohet olis kans ihanii mutta vuohet haluaisivat vaan puskea Velmun naapurikuntaan asti. Ei mitään turhaa puhetta herran kovakalloisuus, pukki nimittäin puski tätä suoraan otsaan ja tää ei tajunnu mitään! Ei edes silmiä räpäyttänyt tai sävähtänyt - katto vaan että täh, sataako täällä? Hevosista vuonohevos-Timppa on kuitenkin nyt kauhistus, kun pari iltaa sitten meni sitä nuuhkimaan ja sai kunnon sävärit hevosaidasta. Emännän kaa kuitenkin tulee aidalle mutta heti kun käännyn että lähetään niin syökäsee hihnassa täysiä poispäin (tai yrittää, mennään takas aina vaan ku alkaa perseileen ja lopulta lähtee rauhassa).

Merihirviö(t)! :D

Kesäkesäkesä.

Reeniä pukkaa! Kemijärvellä ollaan heinäkuun ekan viikon loppuun jonka jälkeen siirrytään takas Louelle.

Pk-tottiksessa ollaan kerran käyty ja kerran naksu-tokossa, herrakin osannut käyttäytyä ilman rähinöitä eikä esmes paikkamakuussa ole lähtenyt haahuileen muualle. ...vielä. Ensi sunnuntaina jälkeä/esine-etsintää kokeilemaan jos jaksetaan. Perusasentoa/sivulle tuloa reenataan sekä luoksetuloon pitäisi saada huomattavasti enemmän spiidiä lissää - Viivin kanssa samat vinkeet. Valkuaiselle lisäksi opetetaan pyörän vierellä lönkyttelyä. Velskulle pitäisikin huomenna soittaa aika kyynär + lonkkakuviin sekä kastrointiin. Muissa suunnitelmissa käydä turistina herran kanssa Rovaniemen KV:ssä pyörähtämässä.

...ON SE NIIN IHANAA KUN ON AUTO KÄYTÖSSÄ! <3

Pupupoika jopa leikki kiltisti Tiikerin kanssa, rannalla veti rallia lelu suussa yllyttäen jahtaamaan. Tullutkin jätkästä oikea uimamaisteri ja pyrin mahdollisimman paljon uittamaan nyt kesällä kun tekee hyvää nivelille. Takakoivet kun naksuvat edelleen.

Pupu <3 Tikru

Onnistumisia.

Pikku virpoja :)

Hienosti menee, ei tässä oikein muuta voi sanoa.

Viivillä menee koirien ohitukset yleensä pienellä muistuttamisella ja Velmu menee ohi seuraten tai istuen/maaten niin koirakot kuin pyöräilijätkin. Humalaiset ja kehitysvammaiset on vielä sellasia että niille pitää rähähtää isoon ääneen, mutta lopettaa käskettäessä kyl pikaseen. Käskyn alla pakko olla tai sit takuuvarmasti rähisee kaikelle. Mutta ei oo raivotila napsahtanut päälle kuin kerran tässä viimeisen 1,5 kk aikana ja sekin kun säikähdin autotiellä takaa 20 cm päästä pyörällä ohittavaa teinipoikaa ja vaistomaisesti vetasin koiraa ojaan päin ettei nappaa jalkaan kiinni. Niin äkkiä se tilanne käsillä ettei kerennyt käskeä kun ajo melkein päin, muuten olisi sietänyt niin läheltäkin ohituksen (on testattu useampaankin otteeseen).

Velmulla lähti käyntiin tää prosessi kun käytiin koululla eläintekouluttajapuolen vetäjän ja parin oppilaan kanssa harjoitellen vähän että mikä tähän voisi auttaa. Siitä rohkaistuneena vaihettiin taas kurkkari käyttöön. Mutta, ei puhettakaan että mitkään pikku kurkkarin nypäytykset ois suuntaan tai toiseen hetkauttanut herraa sit tositilanteessa. Tai voimakkaammatkaan sen puoleen. Sekä miten pidät hihnan löysällä ohituksissa jos riskinä että koira pääsee sit spurttaamaan ja puremaan ihmistä. Eli takaisin lähtöruudussa. Aloin sit epätoivoisena miettimään että mitähän tässä vielä keksisi koska kun Velmu pääsee siihen raivotilaan niin sen vois varmaan vaikka nakata seinään eikä se edes huomaisi mitään. Päätin sitten kokeilla räminätölkkiä vaikka kuullut kauhujuttuja siitä ja että on vain superkoville koirille tarpeen.

Siinä oli ratkaisu meidän ongelmaan. Tasan yhden kerran mun tarvi heittää se jalkoihin. Siitä eteenpäin rämäytin taskussa. Ekan pitkän lenkin tuloksena koira kävelee hihnassa vetämättä, häntä ei nouse husky-kippuralle selkälinjan yläpuolelle, korvat hieman taaksepäin suuntautuneena ja olemus yleensäkään ei ole kuin maailman omistajalla. Uskoo kurkkarin nypäytystä että hei, korvat nyt auki (eikä tarvi olla kurkkarikaan, normipantakin ok). Ei vastaa räyhäävienkään koirien haasteeseen. Ihmiset saa jutella mulle ulkona. Pyöriä saa tulla eestä ja takaa vaikka koko himputin lenkin. Nyt ei ole matkassa enää kuin irtipito-reissuilla, välillä meinaa alkaa vähän perseileen (kuten lenkit toisten koirien tai ihmisten seurassa) ja sit otetaan taas matkaan. ...ainiin, ja voin lenkittää koiria yhtäaikaakin 15-30 min. reissuja. Pitää vaan koko ajan olla valppaana ja ennakoida hyvissä ajoin.

Jjjjjja eroahdistus on kadonnut näemmä tuhkana tuuleen, useamman viikon olleet koirat täällä kaksistaan 9 h arkipäivät ihan hiljaa eikä mitään tuhottu. Sietää mun kaupassa käynnit ja Viivin lenkitykset myös.

TOKO-juttuja tms. ei olla kyl tehty, motivaatio täys nolla kun kävi viel selville että ei yhtään kerkee kesällä oleen lomaa et Kemijärvellä vois kulkee ohjatussa koiraharrastus-toiminnassa, jos haluan vielä tämän vuoden puolella valmistua. Josko se tästä lähtis vielä nouseen kun takapihakin sulanut viimein... Plääh.

Levähdystauko

Hevosta kattelee. :) (Kuvaaja Marketta Alaraudanjoki)

Takaisin kämpillä taas vähän aikaa. Viikko 7 oltiin koululla, hyvää yksinoloharjoitusta Velmulle ja päästiin hevosiakin näkeen pari kertaa lähempää. Hieman kyllä hirvitti kun ensimmäinen kohtaaminen tuli nurkan takaa mutta onneksi huntalon reaktio oli vain "JAA MAKKARAA EMÄNNÄLLÄ ON MAKKARAA" vaikka iso tumma elikko kävelee tuntemattoman ihmisen kanssa kahden metrin etäisyydeltä ohi. :D Hiihtolomaviikolle sitten hoiteleen kotieläinpihan jämäeläimiä pariksi viikoksi sekä tallille sen jälkeen viikoksi. Pitää katella jos sitä jaksaisi koirahoitolallekin mennä jotta saisi vapaasti valittavia opintojakin jo hieman tehtyä.

Ohitusharjoitukset ovat edenneet mukavasti, potkurimummot ja tummiin pukeutunet miehet näyttäisivät nyt menevän suurimman osan aikaa ihan ok mutta pyörille räyhää vielä lähempää. Nyt on tullut kaksi onnistunutta ohitusta koiristakin kun alkanut saamaan ruokansa lenkillä pakasterasiasta vaikeampien ohitusten yhteydessä. Autojen kohdalla riittää jo kun alkaa tuijottelemaan että jotain sanoo reippaasti niin huomio palautuu taas.

Vähänkö tekisi mieli ottaa se lelu siitä! (K: Marketta Alaraudanjoki)

Eilen tosin sattui ikävä välikohtaus jossa Velmu puri minua kahdesti käsivarteen. Ensin ohitettiin risteyksessä nätisti vasemmalta päin kohti tuleva pappa, sitten jonkin kymmenisen metriä kuljettuani kontakti katkeaa yhtäkkiä ja Velmu suurinpiirtein räjähtää niille sijoilleen. No se pappa oli sit päättänyt että hän ohittaa mut mitään sanomatta takaa neljä metrii leveellä kävelytiellä niin, että olkapäät suurinpiirtein hipovat toisiaan. Ei kai siinä auttanut kuin pidellä kahdella jalalla räyhäävää koiraa, onneksi oli kuonari+puolikurkkari-yhdistelmässä niin ei saanut kuonaria venkoiltua pois päästä. Sitten kun nappasin oikeallakin kädellä pannasta kiinni että pakotan koiran alas niin tikkas ainakin kahdesti tuijottaen sitä pappaa murhanhimoisesti. Onneksi paksu toppatakki niin hihaan jäi vaan reikä ja käsivarteen tuli mustelmat. Harmi että meni rankaisu teosta sivu suun siinä kun tajusin kunnolla tulleeni purruksi vasta kun tilanne oli jo mennyt ohi eikä koira olisi enää osannut yhdistää sitä mihinkään. En kyllä säikähtänyt tuota mitenkään ja en omaa koiraani ala pelkäämään. Huono hermorakenne + puolustusvietti joko mua tai itseään kohtaan ei oo mikään loistoyhdistelmä, niin se vain on. Seuraavan kerran jos yrittää niin nakkaan hankeen jäähylle, selättäminen herättää tuon kyllä kuulolle mutta noin herkälle koiralle sitä en mielelläni käytä kuin ääritilanteessa.

Katseet kohti tulevaisuutta!

Lomalla

Kettutyttö.

Kemijärvellä kohta viikko oltu lauantaista asti ja täytyy sanoa että hallittua kaaosta kyllä kun kolme koiraa tässä pyörii taasen. Ei sillä, kyllä tällainen lauma kelpaisi. Jotenkin jännä taas nähdä kuinka erilaisia noi kaks neitiä ovat Velmuun verrattuna. Aussie Luna on kauhee paukapää jolla on taistelutahtoa vaikka muille jakaa, Velmun patukan repimiset on ihan neiteilyä siihen verrattuna. Tosta olis kyllä vaikka mihin, esimerkillistä harrastuskoira-materiaalia ainakin omaan silmään. Harmi että pelkkänä kotikoirana on, kevät-syksy sen kanssa kyllä kuljetaan agilityssa ja toko:ssa kun niitä on Kemijärvellä vain silloin, mutta muuten lähinnä sitä lenkkeilyä ohjelmana. Saatan kyl alkaa tuonkin parissa jotain touhuamaan jos äidille käy (mihinkään kilpailuhommiin ei kuulemma saisi kirveelläkään ainakaan) ja jos Velmun kaa pääsis ny vaan eka tutustuun erilaisiin lajeihin jossain vaiheessa. :)

Ulkona ollaan reipasta!

Viivin kanssa temppuilut saanen unohtaa, sen kanssa ei voi suoraan sanoen tehdä mitään sisällä. Vaikka laittaisi muut koirat eri huoneeseen niin se menee ihan sykkyrälle ja lukkoon pelkästä luokse kutsumisesta yms. vaikka kuinka rauhallisella/hiljaisella/pirteällä äänellä kutsuisi ja hiipii vaan sykkyrälle nurkkaan luimimaan tai menee sängyn alle piiloon. :< Vieraassa paikassa kyllä tekee ja Tervolassa, tää kotikoti on sille jotenkin ahdistava (mikä on kyllä ymmärrettävää menneet huomioon ottaen). Jospa kesän vietto koululla asuntolassa piristäisi tätä arkajalkaakin taas kun kukaan ei korota ääntä turhasta.

Velmulla on ollut tosi kivaa, täällä on paljon hiljaisempaa kuin Tervolassa -> enemmän "veto"lenkkejä eli saa kiskoa y-valjaissa (ostettiin uudet paremmin istuvat, Hurtta Lifeguardin oranssit - ja hemmetti toi on ihan lilliputti kun koko 80!!) joustohihnassa kiinni emäntäänsä nopeampaa eteenpäin kun se lahtivalas on niin pirun hidas. :D Silmä tarkkana saa tieten vahtia pyöräilijöiden varalta (aiemman säikähdyksen takia aloittaa rähinän heti kun äkkää pyöräilijän, kaukaakin) mutta esim. tänään pimeässä mentiin miehen ohi ja ei edes puhissut/kiskonut vaan makkara kiinnosti enemmän (pieniä voittoja, siitä se lähtee!). :)

Velmu keksi ikkunasta vahtimisen jalon taidon, Luna ihmettelee koko touhua :D

Viivi 11-vuotta!

Rokkipanta kaulassa keväällä <3

Ensimmäinen (JA TERVEIN!!) koirani on taas vuoden vanhempi. Harmi että neiti on hoidossa niin en voi lelliä, mutta käsky käy kyllä että kotikotona pitää jotain hyvää tarjota tämän kunniaksi. Viivi on kyllä ollut maailman vaivattomin koira! Se on pikemminkin kuin kissa, makaa mieluiten kerällä sängyn pehmeimmällä ja lämpimimmällä kohdalla reagoiden ainoastaan keittiöstä leijuviin sulotuoksuihin sekä lenkille lähtöön. Ajatellen vielä että tuossa on mettärotuja (suomenpystykorvaa tai pohjanpystykorvaa vähintään) ja mahdollisesti lapinporokoiraa, ja että se on aina ollut sisäkoira jolle ei ensimmäisinä elinvuosina tarjottu paskaakaan tekemistä, pissatuksia vaan ja remmilenkkejäkin harvakseltaan, eikä se oo koskaan hyppiny seinille.

Näin matkustetaan oikeaoppisesti junassa :D

Ainoa epätoivottu käyttäytyminen Viivillä on remmiräyhäys, johtuen vähistä koirakontakteista. Meni todella kauan että se alkoi edes leikkimään muiden koirien kanssa sitä vähääkän mitä se nyt leikkii. Aluksi pelkäsi esimerkiksi äidin australianpaimenkoira Lunaa pentuna. Nytkin se väistelee noita paimenia mutta komentaakin tarvittaessa (jos minä olen näköpiirissä, tietää että emäntä käy isommat pölläyttämässä jos päälle tulevat). Viivi kasvoi ihan tynnyrissä meillä mutta silti se 8-vuotiaana tottui asumaan kerrostalossa (ei yhtään ylimääräistä räksyä vaikka omakotitalossa vahtii kaikki kulkijat!) Oulun keskustan tuntumassa, kulkeen hissillä+bussilla+junalla ilman suurempia ongelmia. Ja kyseessä kuitenkin arka koira joka pelkää mm. rapinaa tietyssä mielentilassa, pahvilaatikoita, pyöriä ja lumiauroja ainakin näin äkkiseltään muisteltuna. Harmittaa kyllä kun Viivin kanssa ei uskallettu nuorena lähteä harrastamaan eikä sen sielunelämää oppinut ymmärtämään ja arvostamaan kun vasta nyt vanhempana kun kokemusta muistakin koirista. Se tajuaa asioiden punaisen langan nopeasti ja oppii vähillä toistoilla, mutta kyllästyy myös todella nopeasti ja on kärsimätön aloittaen hyvin äkkiä säestämään jokaista liikettään räksyämisellä ja vikinällä.

Viivi on rakenteeltaan ihanne minulla "pikkukoirassa", jos samanlaista rotua olisi tarjolla niin ei tarvisi epäröidä hetkeäkään mikä se minun rotu olisi pienemmistä. Moni onkin sanonut että voisi heti ottaa koiran jos Viivin kaltaisia koiria saisi. Sievä, täpäkkä, sopivassa määrin itsenäinen ja mukavuudenhaluinen neiti. Ja älykäs! Ihan eritasoa noitten paimenien kanssa. Miellyttämisenhalu puuttuu mutta se kieroilun ja huiputtamisen määrä johon tuo koira pystyy... Sitä on niin hauska seurata kun se jallittaa vahvempiaan ja röyhkeämpiään ihan 6-0 välillä.

Aivosolujen määrä vähentyy vasemmalta oikealle :DDD

Harjoittelua, harjoittelua

Hymyä huuleen!

Alettiin Velmun kanssa ottamaan ihan alkutekijöistä noita TOKO-juttuja Salme Mujusen kirjan ohjeiden mukaan. Luoksepäästävyysharjoituksia sekä katsekontaktia vahvistavia tuokioita ollaan pidetty. Tempuista "kuoleminen" saatiin viimeisteltyä ja seuraavaksi opetellaan etutassujen nostelemista vuoronperään ettei liian vakavaksi mene tää koulutuspuoli. ;) 

Lenkeillä Velmu on ollut yllättävän hyvin kuulolla ja ihmisten ohi ollaan päästy "huomio"-käskyn alaisena (koirat on vielä liian jänniä mutta kauempaa pääsee niistäkin ohi nätisti). Tosin jos iskee joku tilanne puskan takaa niin se räjähtää heti. Kuten eilen pääsi yllättämään pimeässä kaksi pyöräilijää, mutkan takaa mäestä tulivat meidän takaa ilman valoja eikä soitettu kelloa niin eipä siinä huomannut kun vasta sitten kun koira yhtäkkiä syöksähtää viereltä mun takaa hirveellä rähinällä. Onneksi refleksit toimi ja sain napattua pannan läheltä kiinni ja nykästyä omalle puolelle ennenkuin olivat kohdalla. Vielä kun kytännyt justiin siinä mäessä aina ettei takaa tule ketään, mutta eipä sitä väsyneenä muista. 

1 v. 4 kk jo!

Laskeskelinpa vasitellen paljonko arvon valkoisen ruokintaan menee kuukaudessa kun se syö:

100 g J&V Energiaa (0,18 e) + 150 g J&V Kana-Riisiä (0,28 e) (paitsi nyt syö Brit Caren lohiriisit loppuun ennen uutta pussia) + n. 270 g HauHau Kana-Riisi-koiranmakkaraa (0,67 e) + 10 ml Nutrolin-ravintoöljyä (0,55 e) = n. 1,70 e. Eli n. 53 e/kk. 
Ei paha ottaen huomioon että oireilu pysynyt tuolla aikanakin toistaiseksi kurissa... *koputtaa puuta*

Oheessa vielä uusin opittu temppu:
  

Naksun naksun

Vinossa istuu mutta ainakin kuulolla xD

Yli tammikuun puolivälin ja tässä odotellaan varmistusta mahdollisesta TOP-paikasta edelleen. Päivät ovat menneet verkkaisasti Velmun kanssa touhutessa. TOKO-juttuja ei olla oikein harjoiteltu kun emännästäkin alkoi tuntua jo puulta, osui sitten Petsien Temppurinki-ketju silmään ja sieltä lokattiin muutama hauska temppu harjoiteltavaksi.

Hihnan haku ja "kuoleminen" ovat nyt harjoituksen alla, osaa naulakosta jo käydä sen hihnan repimässä mutta välissä meinataan jäädä retuuttaan vain sitä eteiseen ja tillitetään toiveikkaasti ovensuusta atk-huoneeseen josko se emäntä nakkais namia sinne hienosta remmintaposta. Sanaa ei osaa vielä yhdistää itse toimintoon ja sitä harjoitellaankin muttei liian kauan aikaa kerrallaan kun ei tykkää tuota kantaa suussaan. Kuoleminen onkin sitten helpompi juttu kun siinä ei apuvälineitä tarvita, oon vaan tuupannut koiraa kevyesti makuulla olessaan että menee kyljelleen pää alhaalla ja eilen ainakin näytti että tajus homman punaisen langan kun pysyi monta sekuntia vaan siinä liikkumattomana kuin mikäkin lahna.

Yksi temppu saatiinkin jo viimeisteltyä, oheessa videomateriaalia. Maahanmeno ei vielä etäältä toimi aina mutta ei ollut se oleellinen juttu niin lokkasin tuon klipin. Naksut tulee tuossa vähän päin persiitä en tajua miks ees enää naksuttelin kun osas koko jutun. :'D Muistakin laitetaan juutuuppiin videota varmaan kun saan viimeisteltyä. Paljon kauemmin kyllä tollaisiin monimutkaisimpiin jaksaa keskittyä ja selvästi tykkää kun saa omaa päätä käyttää ja kokeilee luovasti että mistä sitä naksua alkaa tulemaan. Hihnan kanssa oli aluksi tosi vaikeaa kun tuttu esine, mutta esim. oven auki vedon rätistä tajusi nopeesti kun uusi asia oudossa paikassa tuttua ympäristöä. Meinas vaan vessan ovi kärsiä siitä vähän liikaa kun oikein innostui niin siirryttiin sitten häkillä harjoittelemaan.

  

PS. Nutrolin-ravintoöljyä tilattiin litran pullo, pitäisi käydä tänään hakemassa postista. Kerrassaan mahtavaa litkua! Rapsuttelu on herralla vähentynyt HUOMATTAVASTI ja järsiminen kans! Turkki on pehmeempi ja alkanu villoja kasvatella takaisin, 7 kk kestäneelle karvanlähdöllekin tuli viimeinkin stoppi! ^___^ 

Back in Tervola

Korvakomppania hoi!

 Uusivuosi tuli ja meni.

Turvallisesti neljän seinän sisälläpä tuo tuli vietettyä rakettien ampumisen ajan, kovimman paukkeen aikana Velmu ja vierailulla ollut Tikru-seropi rähisivät ovelle ja ikkunoille sekä luuhasivat omistajien jaloissa mutta eivät onneksi mitään kauheaa stressiä nostaneet päälle. Viivi oli Kemijärvellä stressannut tuttuun tapaan mutta onneksi ei niin paljon että olisi koko yön valvonut paukkeen takia. Hyvissä ajoissa käytettiin ennen kuutta koirat pissalla ja suurin osa porukasta taisi ampua rakettinsa Kemijoen rannassa niin rauhallista oli.

Iso vaalee ja pieni vaalee<3

 Kaveri oli Tikrun kanssa täällä viikon ajan kylässä, Velmu piti eilen murjotuspäivän kun eivät tulleetkaan takaisin enään kauppareissulta ja vaan makasi apaattisena illan. Aamuyöllä sitten herätti mut touhukkaana! Tikru ei oikein Velmusta sisällä perusta kun se on liian päällekäyvä ja iso, silloin kyllä leikkivät kun Velmu oli pienempi. Velmu tajuaa onneksi olla koko ajan ahdistelematta kun toinen alistuu, mutta aivan kuten kotikotonakin narttujen kanssa yrittää estää kulkemasta ovista/ihmisen luo. Joululomalla Viiviä oli pölläyttämässä aina jos oli joku kierroksia nostattava tilanne ihmisiin liittyen, kuten kotiintulo tai lenkille lähtö. Alkaa oleen penskalla jo egoa, mut mun valvovan silmän alla saa luvan kyllä muut koirat kulkea ihan vapaasti ilman valkkarinhuntalon hitleröintejä.

Machomies.

 Koulutuspuolelta aloitettiin pari päivää sitten Clomicalmit taas ja yksinoloharjoituksia petraamaan jälleen kerran. Hihnassa kävely on parantunut roimasti kun oon antanut vain puolisen metriä löysää koko matkan ajan ja pysähdys aina kun hihna kiristyy, vasta kun löystyy niin jatketaan. Naksuttelen samalla aina kun koira kävelee sivulla löysällä, niin kontaktista kuin siitäkin että katselee vain eteenpäin. Todella mukavasti alkanut toimimaan, vielä kun mennään lenkille silloin kun olisi pitänyt tulla jo herralle nälkä ja palkkana saa koiranmakkaran osuuden ruoka-annoksestaan. Ohituksissa tarvii vielä kuonopantaa kun flippaa joidenkin ihmisten kohdalla täysin puun takaa ja pomppii koirien ohituksissa. Istumista ja maahanmenoa ollaan pitennetty sisällä häiriötekijöiden kera, esim. lenkin jälkeen käsken istumaan romppeet päällä ja otan iteltä ulkovaatteet pois, meen keittiöön hakeen aamuruuat ja sit käyn mahd. itselle jotain keittiöstä koneelle, ja sitten koiran luo ottaan kuonari ja hihna pois ja ne ripustan naulaan ennenkuin vapautan kupille.

Ai miten niin narttumainen...

Velmulle on tullut mukavasti painoa lisää, 33,5 kg oli viimeksi kun punnittiin. Saa nyt Nutrolin-ravintoöljyä ruuan sekaan lisänä ainakin tuon yhden pullon loppuun. Ensi viikolla pitäisi käydä rokotukset uusimassa ja parin kk:n päästä kuvauttaa lonkat+kyynärät jos autokyyti järjestyy. Molemmat lonkathan tolla on nyt n. 4 päivää naksuneet monen tunnin unien perästä mutta ei arista jalkoja venyteltäessäkään ja liikkuminen ei ole tönkköä. En tosin yllättyisi jos jotain kuvista löytyisikin kun pentuna ontunut tassuja paljon ja järsii niitä edelleen. Toivottavasti vaan on sit sellaista jonka kanssa voipi olla ja elää.