2012

"Joko saan sylkästä pois..."

Joo-o, aika hiljaiseloa on pidetty. Ja ihan syystäkin.

Tuntuu vaan ihan turhalta elätellä mitään toiveita yhtään minkään suhteen Velmun kanssa kun ei omat taidot riitä noin vaativalle koiralle. Harrastusnäkökulmaa ajatellen siis, vakavasti. Että Velmusta saisi koiran jolla voi olla hauskaa mun kanssa silloinkin kun ympärillä on sille outoja ihmisiä. Puhumattakaan että antaisi oudon miehen koskea itseensä tai lähestyä minua ylipäätänsäkään ilman uhkailua tai pakoonlähtöä jossain koetilanteessa.

Keskustassa ollaan ravattu herran kanssa. Sen pitää olla koko ajan käskyn alla tai alkaa jumalaton pälyily ja olemus muuttuu levottomaksi muutenkin. Hyvin menee kyllä kurkkarin kanssa ja tasku makkaraa täynnä kunhan ite pitää silmät auki eikä mitään yllätystilanteita tule, siis siinä mielessä että ei pääse ketään maistamaan. Ei mene karkuun joo vaan eka reaktio on se valehyökkäys kohti ja rähähtäminen ihan kaikkeen pelottavaan, tai hiljaa kohti syöksähtäminen ja hampailla ilman louskaisu lievempänä versiona. Hyvin näkyi uutenavuotena kun käytin ulkona aamuyöllä pissalla, siinä missä kaverin kodinvaihtaja pakitti niin Velmu syöksähti sekunnissa hampaat irveessä kahdella jalalla koristen karjumaan "uhkaajaa" kohti kun näkyi taivaalla valoräjähdys, ei ollut siis ennen nähnyt ilotulitusta vaan vain kuullut. Meni kyllä nätisti ja lopetti kun käskin, mutta hyvin näkee tässä miten tärkeää on ennakointi tällaisen koiran kanssa koska jos et ole heti tilanteen tasalla ja näytä sitä ennenkuin koira kerkeää reagoida niin se ei kysele ohjeita vaan se tekee.

Siinä vaiheessa teki kyllä mieli hakata päätä seinään kun 5 m päässä takana kävelevän miehen autonavainten vieno kädessä kilisyttely sai keskustassa 35-kiloisen koiran yrittämään pystysuoraa kiviseinää ylöspäin kiipeämisen maailmanennätystä kesken innokkaan seuraamisen ja virettä en saanut enää nosteltua yhtään mihinkään vaikka mentiin hiljaisemmalle alueelle, yritti vaan kiskoa lyhintä reittiä autolle ja hirveä ressiläähätys. Nameja suostu lopuksi syömään onneksi ja parkkipaikalla otettiin muutama herran lempitemppu ja oottelin että rentoutuu kunnolla ennen autoon laittoa ettei jää täys paskanmaku suuhun. Lisäksi pisteenä i:n päälle vielä tuo koiran suht paskat luustokuvat harrastusta ajatellen ja selkäjumit niin tuota ei tulla hyppyyttämään, vedättämään yms., karsii tuohon TOKO:on aikalailla pelkiltään ne harrastusvaihtoehdotkin sitten ja kotijälkeen. Tokoilutkin taitaa jäädä takapihan touhuiluksi kun mulla ei itellä hermot kestä/riitä että saisin tollasen koiran joskus niin hyvää kuosiin että sen kanssa edes kehtaisi mihinkään kokeisiin mennä.

"Kerjää!"

Ei riitä kokemus, en osaa motivoida kunnolla, en saa nostettua virettä ja pidettyä sitä yllä, en osaa reagoida sekunnin sadasosassa niinku jonku... saakelin hevosen kanssa siihen mikä on pelottavaa ja mikä ei (Oli muuten aika hauska huomata että Velmun omistamisen johdosta mun hevostenluku-taito ja reagointikyky hullunsäikkyjen saaliseläinten kanssa kasvoi +101%, ja osasin toimia vaikka niitä pelkäänkin pirusti...), en pysty aikaansaamaan tarpeeksi usein toistoja koiran tasolle sopivassa turvallisessa ympäristössä yms. paskaa. Hanskat tiskiin, ainahan ne sieltä tiskistä voi joskus nostaa kumminkin. Katotaan jos Rovaniemelle muutettua johonkin seuraan tuon kanssa vaikka menisi häpeämään. Nyt en jaksa vängätä yhtään mitään teknistä, hauskoja temppuja vaan herran kanssa opetellaan ilman että pipo kiristää ja ulkoillaan peruskäytöksen vaatimisen lisäksi.

Noh, jotain hyvääkin sentis. Velmu on alkanut viimein osoittamaan tottumisen merkkejä enoon ja ukkiin, seisova mies on vielä liikaa mutta istuvan syliin voi varovasti tunkea joskus ja rapsuttaakin saa. Montahan kiloa nakkia tähänkin on tarvittu ja montahan SATAA käyntiä. :'F

Lisäksi viime viikolla Velmu teki u-käännöksen perkeleen perään karjaistuani sen sijaan että olisi tontin rajan yli suhahtanut rähisemään iltakävelijöille, käskin vielä maahankin ja laitoin vain ite autoa käyntiin, hyvin pysy vaikka näki että teki mieli lähtiä perään komentamaan. Ja eilen kun pihalla käytin herraa iltakusella niin ei rynnännyt kahden selkäni takana 100 m päässä kävelytien yli juoksevan kauriin perään vaan mitään sanomatta seisoi mun edessä ja vilkuili kauriiden ja minun väliä vähän sen näkösenä että tekisi mieli mutta tuo hullu akka käy varmaan päälle tai jotain jos yrittää livahtaa.

-> Alkaa vissiin viimeinkin pitkään jatkunut natsikuri vaikuttamaan kun tullut tarpeeksi toistoja tilanteista joissa kierrokset korkeammalla kuin normaalisti mutta on silti toteltava tai tuleepi seuraamuksia. Varsinkin tuo kauris-tilanne yllätti koska koira oikeasti KYSYI minulta selvästi että mitäs tässä tilanteessa ja se ristiriita näkyi koko kehossa niin selvästi. Samaten keskustassa mentiin meihin päin kääntyneen tupakoivan miehen yli nakituksen ja muutaman kurkkarin napautuksen voimalla niin että mies oli Velmun puolella ja väliä puoli metriä. Saapi nähä mitä aika tuo tullessaan... Ja kesällä kerrostaloon muutto... Iloisen jo sisäisesti siitä päivittäisestä ahtaassa rappukäytävässä miesten ohittamisesta kovin...