Levähdystauko

Hevosta kattelee. :) (Kuvaaja Marketta Alaraudanjoki)

Takaisin kämpillä taas vähän aikaa. Viikko 7 oltiin koululla, hyvää yksinoloharjoitusta Velmulle ja päästiin hevosiakin näkeen pari kertaa lähempää. Hieman kyllä hirvitti kun ensimmäinen kohtaaminen tuli nurkan takaa mutta onneksi huntalon reaktio oli vain "JAA MAKKARAA EMÄNNÄLLÄ ON MAKKARAA" vaikka iso tumma elikko kävelee tuntemattoman ihmisen kanssa kahden metrin etäisyydeltä ohi. :D Hiihtolomaviikolle sitten hoiteleen kotieläinpihan jämäeläimiä pariksi viikoksi sekä tallille sen jälkeen viikoksi. Pitää katella jos sitä jaksaisi koirahoitolallekin mennä jotta saisi vapaasti valittavia opintojakin jo hieman tehtyä.

Ohitusharjoitukset ovat edenneet mukavasti, potkurimummot ja tummiin pukeutunet miehet näyttäisivät nyt menevän suurimman osan aikaa ihan ok mutta pyörille räyhää vielä lähempää. Nyt on tullut kaksi onnistunutta ohitusta koiristakin kun alkanut saamaan ruokansa lenkillä pakasterasiasta vaikeampien ohitusten yhteydessä. Autojen kohdalla riittää jo kun alkaa tuijottelemaan että jotain sanoo reippaasti niin huomio palautuu taas.

Vähänkö tekisi mieli ottaa se lelu siitä! (K: Marketta Alaraudanjoki)

Eilen tosin sattui ikävä välikohtaus jossa Velmu puri minua kahdesti käsivarteen. Ensin ohitettiin risteyksessä nätisti vasemmalta päin kohti tuleva pappa, sitten jonkin kymmenisen metriä kuljettuani kontakti katkeaa yhtäkkiä ja Velmu suurinpiirtein räjähtää niille sijoilleen. No se pappa oli sit päättänyt että hän ohittaa mut mitään sanomatta takaa neljä metrii leveellä kävelytiellä niin, että olkapäät suurinpiirtein hipovat toisiaan. Ei kai siinä auttanut kuin pidellä kahdella jalalla räyhäävää koiraa, onneksi oli kuonari+puolikurkkari-yhdistelmässä niin ei saanut kuonaria venkoiltua pois päästä. Sitten kun nappasin oikeallakin kädellä pannasta kiinni että pakotan koiran alas niin tikkas ainakin kahdesti tuijottaen sitä pappaa murhanhimoisesti. Onneksi paksu toppatakki niin hihaan jäi vaan reikä ja käsivarteen tuli mustelmat. Harmi että meni rankaisu teosta sivu suun siinä kun tajusin kunnolla tulleeni purruksi vasta kun tilanne oli jo mennyt ohi eikä koira olisi enää osannut yhdistää sitä mihinkään. En kyllä säikähtänyt tuota mitenkään ja en omaa koiraani ala pelkäämään. Huono hermorakenne + puolustusvietti joko mua tai itseään kohtaan ei oo mikään loistoyhdistelmä, niin se vain on. Seuraavan kerran jos yrittää niin nakkaan hankeen jäähylle, selättäminen herättää tuon kyllä kuulolle mutta noin herkälle koiralle sitä en mielelläni käytä kuin ääritilanteessa.

Katseet kohti tulevaisuutta!

Lomalla

Kettutyttö.

Kemijärvellä kohta viikko oltu lauantaista asti ja täytyy sanoa että hallittua kaaosta kyllä kun kolme koiraa tässä pyörii taasen. Ei sillä, kyllä tällainen lauma kelpaisi. Jotenkin jännä taas nähdä kuinka erilaisia noi kaks neitiä ovat Velmuun verrattuna. Aussie Luna on kauhee paukapää jolla on taistelutahtoa vaikka muille jakaa, Velmun patukan repimiset on ihan neiteilyä siihen verrattuna. Tosta olis kyllä vaikka mihin, esimerkillistä harrastuskoira-materiaalia ainakin omaan silmään. Harmi että pelkkänä kotikoirana on, kevät-syksy sen kanssa kyllä kuljetaan agilityssa ja toko:ssa kun niitä on Kemijärvellä vain silloin, mutta muuten lähinnä sitä lenkkeilyä ohjelmana. Saatan kyl alkaa tuonkin parissa jotain touhuamaan jos äidille käy (mihinkään kilpailuhommiin ei kuulemma saisi kirveelläkään ainakaan) ja jos Velmun kaa pääsis ny vaan eka tutustuun erilaisiin lajeihin jossain vaiheessa. :)

Ulkona ollaan reipasta!

Viivin kanssa temppuilut saanen unohtaa, sen kanssa ei voi suoraan sanoen tehdä mitään sisällä. Vaikka laittaisi muut koirat eri huoneeseen niin se menee ihan sykkyrälle ja lukkoon pelkästä luokse kutsumisesta yms. vaikka kuinka rauhallisella/hiljaisella/pirteällä äänellä kutsuisi ja hiipii vaan sykkyrälle nurkkaan luimimaan tai menee sängyn alle piiloon. :< Vieraassa paikassa kyllä tekee ja Tervolassa, tää kotikoti on sille jotenkin ahdistava (mikä on kyllä ymmärrettävää menneet huomioon ottaen). Jospa kesän vietto koululla asuntolassa piristäisi tätä arkajalkaakin taas kun kukaan ei korota ääntä turhasta.

Velmulla on ollut tosi kivaa, täällä on paljon hiljaisempaa kuin Tervolassa -> enemmän "veto"lenkkejä eli saa kiskoa y-valjaissa (ostettiin uudet paremmin istuvat, Hurtta Lifeguardin oranssit - ja hemmetti toi on ihan lilliputti kun koko 80!!) joustohihnassa kiinni emäntäänsä nopeampaa eteenpäin kun se lahtivalas on niin pirun hidas. :D Silmä tarkkana saa tieten vahtia pyöräilijöiden varalta (aiemman säikähdyksen takia aloittaa rähinän heti kun äkkää pyöräilijän, kaukaakin) mutta esim. tänään pimeässä mentiin miehen ohi ja ei edes puhissut/kiskonut vaan makkara kiinnosti enemmän (pieniä voittoja, siitä se lähtee!). :)

Velmu keksi ikkunasta vahtimisen jalon taidon, Luna ihmettelee koko touhua :D