Muutosten tuulet puhaltaa

Paljon on tapahtunut viime merkinnästä. Kirjoittelen siitä joskus myöhemmin, kun olen valmis käsittelemään asian loppuun asti. Tiivistelmänä kuitenkin:
1) Olen muuttanut Rovaniemelle.
2) Talossa on uusi koira, seropi-penikka.
3) Viiviä ei enää ole.

Koirilta olen tarkistanut ruokintaa. Siitä kuvapläjäys tälleen lyhyesti:

 

Perusruoka Velmulla J&V Kana-Riisi + Extra-Energia-sekoitus ja Närrillä J&V Pentu. Sam's Fieldin penturuokaa ostin pikkupussin varalta jos J&V ei neidillä toimikaan. Maukas-Junioria Närri saa puoli pötköä (n. 250 g) aina pari päivää (eli sen verran mitä kestää yksi pötkö syöttää) ja sitten taas pari päivää palikalla. Velmu saa samanlaisissa jaksoissa Naturedietia sekaan puoli vuokaa per päivä. Niin kauan että toi 65 e evässatsi loppuu, ja sit siirrytään huomattavasti huokeammalle palikka-öljylisä-merilevä-piimä/maitorahka + treeninamit-linjalle.

Palikka-päivät molemmilla samat ja saavat sekaan silloin piimää + J&V Omegaöljyä lisänä sekä Velmulle merileväjauhetta joka päivä. Muut Maukas-pötköt kuin Junior menevät Kongiin ja naudan putkiluihin pakastettavaksi täytteeksi että on kivaa touhuttavaa yksinolojen ajaksi.

Lisäksi Velmulle ostin naudanlihajauhetta josta saa tehtyä "energiajuomaa" koiralle, tosin itse laitan sitä vain sen verran että maustaa veden sellaiseksi että herran mielestä maistuu hyvälle niin koiran saa jopa juotettuakin ennen pyörälenkile lähtöä.

Närrillä ikää nyt tosiaan 4 kk (tuli mulle 3 kk ikäisenä) ja rotuina 1/4 belgianpaimenkoira+1/4 suomenpystykorva + 1/2 tuntematon (luultavasti karjalankarhukoiraa tai sekoitusta muiden pentueen pentujen perusteella). Rohkea, reipas ja suht itsenäisen oloinen penikka joka jaksaa metsässäkin Velmun vauhdissa mukana mennä ja touhuta jo tämän ikäisenä. Tän kaa jos tulee kummempia ongelmia muuta kuin riistavietin kanssa niin sitten voi jo sanoa että oon täysi käsi koirien kanssa ja siirryn kissoihin.

Tokoa, tokoa...

Paikkakunnan reenit lähtivät viimein käyntiin, joka tiistai ensin edistyneemmät ja sitten aloittelijat perään, tunti per ryhmä. Kahdesti on nyt käyty.

Uus pähee panta~

Voin sanoa että Viivi on yllättänyt minut täydellisesti. Siinä missä kotona treenaaminen on tuskaa kun koira ottaa nokkiinsa pienestäkin äänensävyn muutoksesta (että lakkaa yrittämästä ihan kokonaan ja menee täysin lukkoon), se ei kentällä paineistu piru vie niin mistään! Tarjoaa koko ajan kontaktia, kitisee ja haukkuu kimeästi  kun haluaa tehdä (tai sitten käskee että makkaraa ja sassiin ;) ) ja ei välitä paskaakaan toisista koirista.

Ehdoteltiin että pienellä vaivalla Viivin saisi jo mahdollisesti ALO mölli-kuntoon. Mutta joo, ei olla menossa - ihan jo senkin takia että luotto koiraan ei pelaa kun on niin tuuliviiri ja eipä tuolla ole siruakaan. Ehkä se tunnin autossa möllöttäminen kun treenaan Velmun kanssa ensin tekee ihmeitä? :D

Velmusta ei voi sanoa samaa, menin ihan pokkana itsevarmana kentälle ja sainpa nenilleni kunnolla. Haistatti paskat minulle ja vaan katseli pilviä (SIIS MITÄ), nuuski maata, yritti vetää välillä ja tuijotteli toisia koiria innoissaan. Korvat jäi kentän ulkopuolelle, mutta heti kun astuin kentältä pois niin lakkasi olemasta ku mikäki mettäläinen, kun sai "herätellä" (kentällä ei saanut antaa hihnapakotetta tms). Pakko se näemmä on vieläkin kokeilla uusissa tilanteissa josko nyt sais kusta silmään. ;)

Kirsikkana kakun päällä tämä karkas jonku elukan perään pariksi minuutiksi seuraavana iltana ja kyllä perkele kuuli luoksetulon kun oli minusta alle 10 m etäisyydellä. Ja osaa siis kääntyä joo perästä. Se katkaisi kamelin selän ja herra hoovee viikonlopun yli "keskitysleirille", meni oikeus nukkua mun huoneessa ja en huomioinut, jos tuli hakeen huomiota niin käskin pois. Hihnassa en puhunut mitään, ruuan kanssa sen verran että istu ja vapaa. Yksi päivä tolleen, seuraavana päivänä sitten kutsuin muutaman kerran hyvin lyhyeksi aikaa rapsutettavaksi ja sit olin taas huomaamatta. Sitä seuraavana aloin antaan käskyjä taas. Samana päivänä koira käänty oravan perästä ja tuli luo vaikka naapurinmies ajo tontin rajaa ohi pyörällä juoksuttaen sivulla kolmea jämptiä yhtäaikaa. Eilen käytiin taas tokossa ja ihan eri meiningillä. Heräsi sikahyvin pelkistä terävistä äänipakotteista satunnaisista haaveiluistaan ja loppua kohden vaan nousi vire. Ens kerralla jos sen lelun muistaisi matkaan, hihnalla leikkiminen vaikutti olevan kivempaa kuin makkaran mässääminen.

Luoksepäästävyys-harjoitus otettiin myös tokossa. Ekalla kerralla ei antanut ohjaajan edes koskea, tällä kertaa meni itse luo vastaan haistelemaan ja antoi silittää sekä katsoa hampaat! Kolmas kerta kun tuli luo niin herra ihan törkeesti töhötti vastaan ja yritti hyppiä että "Tää on tää tyyppi tää!". Mahtava fiilis jäi kyllä tuosta viime kerrasta! :>

Bojoing!

Tokon lisäksi pienessä jälkiporukassa aletaan kulkeen kunhan pellot kuivuupi ja kysäisen tuosta VEPE:stä että millasta se koko homma on, uskaltaisikohan Velmun kanssa tulla kokeilemaan.

Suunnitelmia, suunnitelmia

Koulut alkaapi olla käytynä ja kummasti treeni-into lähtenyt taas nousemaan kun opinnäytetyö saatu rustattua valmiiksi että hyväksytyksi eikä tarvi kouluhommista enää muutamaa lukuunottamatta huolehtia. Koululla Louella käytiin viimeisen kerran, saavat lähettää valmistumispaperit postissa. Tasalan Anni kuvaili taas Velmua hienovaraisesta vihjailustani (=ruinaamisestani) johtuen. Talviturkinkin vetyperoksidi-pendoliino kävi heittämässä ihanassa jääkylmässä mutaojassa... Mutta eipä tarvinut pestä, hahaa! Säänkestävä turkki on säänkestävä, rivakkaa kuivausta vaan. ;)

Ja takajalatkin tulee vaivalla perässä...

Velmu on kyllä hiano poika, oon pitänyt monta viikkoa vapaana joka päivä kävelytiellä ihan. Toki asun nyt taajaman ulkopuolella niin ei hirveesti tuu porukkaa vastaan. Jos ei ole koirakko niin kiinni ei tarvi ottaa, kutsun vaan vierelle ohituksen ajaksi eikä toi ees kattele siihen malliin että lähtis pyörän tms perään. Tietenkin risteyskohtiin yms. kutsun kanssa vierelle ja saa huidella pitemmällä vain jos pitkiä suoria joissa näkyvyys hyvä eteen ja taakse.

TOKO:sta ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, ja kapulan pitoa (joka on jotain aivan hirveää jos koira ei ole rauhallisessa mielentilassa, malttia malttia ja lukee sitä koiraa eikä vain tee!). Takapään käyttöä myöskin harjoiteltu ja siinä on paaaljon petraamista.

Koiratanssi alkanut kiinnostamaan, katsellut paljon videoita Youtubesta ja miettinyt mitä tanssiin hyödynnettäviä temppuja sitä opettaisi. Ihan vaan omaksi huviksi voisi sitten jonkin ohjelman koota ja opetella ja kotipihalla pyörähdellä, heh heh. Kahdeksikon kiertäminen vaakasuunnassa jalkojen välistä alkaa oleen aika hieno ja käsiapuja saanut hyvin nopeesti häivytettyä. Ja "kerjääminen" alkaa pelittää kaukonakin.

Koira kuin omistaja, mörssäreitä molemmat 

Ja sellaista voisi vielä sanoa että katellaans jos syksyllä/alkutalvesta kotiutuu belgi malikka tai tervu neiti (ei käyttiksiä, suojeluun en tuu koskeen pitkällä tikullakaan valovuosiin) tänne suuntaan, ollut puhetta parin kasvattajan kanssa että tullaan vähän tutustumaan ja juttelemaan. ;)

Roin reissu

Iso vaalee & Pieni vaalee

Koska elämässämme tapahtuu aina niiiin huikeasti kaikenlaista (not), niin laitellaanpas tästä selostus tänne.

Viikko käytiin Roissa luokkakaverini, Anun luona. Viivi jäi kotia juoksupyllyilemään ja Velsku mukahan. Olin ihan varma että koiralla on jokin hätänä koska se oli Anun luona niin jumalattoman rauhallinen sisällä, kun ei toisia koiria asunnossa ja ihmisetkin molemmat sellaisia saakelin natseja. Mössötti vaan ja tarkkaili, välillä kalusi laiskasti jotain luuta. Eikä meinannut palikka maistua misterille! Sisällä viikon kohokohta taisi olla kun multa värjättiin hiuksia lattialla istuen, se ois kiinnostanu mahdottomasti ja hirvee kyyläys ja hätäily kun ei saanut tulla paria metriä lähemmäs ettei saa mitään tököttejä itteensä. Kun tulin suihkusta pesemästä hiuksia niin hirvee töhötys ja tervehtiminen kuin olisin ollut viikon reissussa, taisi raukka tuntea itsensä laumasta karkoitetuksi. :')

Wannabe-metsäläinen raahattiin keskustaankin ihmettelemään muutaman kerran, ihan ok meni = ei yrittänyt napata ketään tai rähissyt. Kiskoi kyllä koko ajan sen verran että hihna oli just ja just kireällä, ja tuijotti Anua koko ajan (vaikka on siis ihan Velmulle tuttu ja Velmusta ihana ihminen, ja yksi harvoista joille Velmun hihnan voi antaa huoletta käteen), kerran tai pari mun selän takaa kävi näpsäsemässä sormille vaivihkaa hiipien, purki vissiin turhautumista/ressiä/whatever ja yritti välillä mennä poikittain Anun eteen tuijottamaan, eli varmaan joku idea takana että halusi "käskyttää" Anun takas tulosuuntaan. Teki Tervolassa mullekin tuota kahdessa kohtaa, molemmin puolin katua skeittipaikan kohdalla kun pelkäsi laudoista kuuluvia ääniä vaikka mentiin lähes päivittäin kohdasta ohi ja suurimman osan aikaa ei siinä ollut ketään skeittaamassa. Laimeanpana tosin mun kohdalla ettei näykkinyt ja epävarmemman oloisena, muuttui siihen että yritti vaan syöksähtää ojaan tai autotielle paikan kohdalla kun en suopeana katsellut mitään pois ohjaus-yrityksiä. Alko meneen lopulta käskyn alta normisti ohi kun en vain antanut vaihtoehtoja, mutta jos ilman "ohjeistusta" oli menossa ohi niin teki väistöliikkeen elikkä otin vaan suosiolla seuruuseen koiran aina paikan kohdalla ja sitten meni rentona kun joku muu teki päätöksen puolestaan. Keskustassa kelpasi koko ajan ruoka mutta leikityttäminen ei onnistunut rauhallisemmallakaan paikalla, liikaa kaikkea. No, niin kauan kuin ruoka sentis kelpaa ja sitä halukkaasti tavoitellaan niin olen tyytyväinen.

Koiraohituksia tuli varmaan tsiljoona, TODELLA hyvää ja kaivattua harjoitusta (ei rähisessyt ennenkään mutta nappaa ilmaa kohdalla jos liian läheltä ohittaa joku ja yrittää pitää remmin kireällä sekä tuijotella rähisijöitä/tuijottelijoita) ja todella hienosti viikon lopuilla metrinkin päästä ohi kahdesta sylki roiskuen rähisevästä keskikokoisesta koirasta kun vaan nyppäsi kevyesti hihnasta jos kontakti meinas yhtään lähteä haahuilemaan ja palkkausvälin piti sopivana. Eikä mistään taakse kuikuiluista puhettakaan, ja monesti tuli itse tarjoamaan jo kontaktia ennen kuin kerkesi mitään sanomaan. Eläinkaupassa käytiin kans ihmettelemässä, kerran pöhähti miesmyyjälle mutta hiljenty heti kun vaan komensin topakasti. Sielläkin yritti vetää mutta liikkeestä ei lähdetty ennen kuin alko ne korvat taas toimimaan. ;)

Kaikenkaikkiaan todella mukava ja piristävä reissu, ja kun huomasi miten jo viikossa koira lakkasi ihmettelemästä vastaan tulevia ihmisiä yms. kun niitä tuli joka päivä jatkuvalla syötöllä vastaan eikä tyyliin kahdesti viikossa niin kuin täällä, ja koirienkin suhteen alko oleen aika EVVK.

Loppuun vielä hehkutusta luoksetulosta, ei ole kertaakaan kuukauden aikana pettänyt vaikka ollut kaksi kohtaamista peurojen kanssa (toisella kerralla oli jo ajossa!) ja 3-4 kertaa rähisten ollut ryntäämässä ihmistä kohti. Räyhäämisessä perään nakattu "VELMU PERKELE" viimeistään iskeny valkkari-asb:t päälle ja u-käännöksenä nöyränä jalkoihin. Ja lähellä kohti tuhatta ja sataa kohti kaahaava moottorikelkka ei kans ollut yhtä noteeraamisen arvoinen asia herrasta kuin makkara tänään. ^_^

Tämän viikon kunniamörkö on ollut tällä kertaa Anu suihkusta tulleena ilman laseja aamutakki päällä (lakkasi uhkailemasta vasta kun Anu laittoi silmälasit päähän :'''D), lumikinos paikassa jossa se ei ollut ennen ollut ja jonka takana vaani liikennemerkki ajautuu ikävä kyllä kakkossijalle.

Oheessa kuvia tulevista kämppiksistä keskenään, kunhan heinäkuuksi se kämppä Roista saataisiin kaverin kanssa. Hienosti sietävät kaikki toisiaan, kunhan emäntä kiihdyttävissä tilanteissa on muistuttamassa misterille että herrasmies ei naisia kiusaa.

Pendoliino, kettumuori ja liikeri

2012

"Joko saan sylkästä pois..."

Joo-o, aika hiljaiseloa on pidetty. Ja ihan syystäkin.

Tuntuu vaan ihan turhalta elätellä mitään toiveita yhtään minkään suhteen Velmun kanssa kun ei omat taidot riitä noin vaativalle koiralle. Harrastusnäkökulmaa ajatellen siis, vakavasti. Että Velmusta saisi koiran jolla voi olla hauskaa mun kanssa silloinkin kun ympärillä on sille outoja ihmisiä. Puhumattakaan että antaisi oudon miehen koskea itseensä tai lähestyä minua ylipäätänsäkään ilman uhkailua tai pakoonlähtöä jossain koetilanteessa.

Keskustassa ollaan ravattu herran kanssa. Sen pitää olla koko ajan käskyn alla tai alkaa jumalaton pälyily ja olemus muuttuu levottomaksi muutenkin. Hyvin menee kyllä kurkkarin kanssa ja tasku makkaraa täynnä kunhan ite pitää silmät auki eikä mitään yllätystilanteita tule, siis siinä mielessä että ei pääse ketään maistamaan. Ei mene karkuun joo vaan eka reaktio on se valehyökkäys kohti ja rähähtäminen ihan kaikkeen pelottavaan, tai hiljaa kohti syöksähtäminen ja hampailla ilman louskaisu lievempänä versiona. Hyvin näkyi uutenavuotena kun käytin ulkona aamuyöllä pissalla, siinä missä kaverin kodinvaihtaja pakitti niin Velmu syöksähti sekunnissa hampaat irveessä kahdella jalalla koristen karjumaan "uhkaajaa" kohti kun näkyi taivaalla valoräjähdys, ei ollut siis ennen nähnyt ilotulitusta vaan vain kuullut. Meni kyllä nätisti ja lopetti kun käskin, mutta hyvin näkee tässä miten tärkeää on ennakointi tällaisen koiran kanssa koska jos et ole heti tilanteen tasalla ja näytä sitä ennenkuin koira kerkeää reagoida niin se ei kysele ohjeita vaan se tekee.

Siinä vaiheessa teki kyllä mieli hakata päätä seinään kun 5 m päässä takana kävelevän miehen autonavainten vieno kädessä kilisyttely sai keskustassa 35-kiloisen koiran yrittämään pystysuoraa kiviseinää ylöspäin kiipeämisen maailmanennätystä kesken innokkaan seuraamisen ja virettä en saanut enää nosteltua yhtään mihinkään vaikka mentiin hiljaisemmalle alueelle, yritti vaan kiskoa lyhintä reittiä autolle ja hirveä ressiläähätys. Nameja suostu lopuksi syömään onneksi ja parkkipaikalla otettiin muutama herran lempitemppu ja oottelin että rentoutuu kunnolla ennen autoon laittoa ettei jää täys paskanmaku suuhun. Lisäksi pisteenä i:n päälle vielä tuo koiran suht paskat luustokuvat harrastusta ajatellen ja selkäjumit niin tuota ei tulla hyppyyttämään, vedättämään yms., karsii tuohon TOKO:on aikalailla pelkiltään ne harrastusvaihtoehdotkin sitten ja kotijälkeen. Tokoilutkin taitaa jäädä takapihan touhuiluksi kun mulla ei itellä hermot kestä/riitä että saisin tollasen koiran joskus niin hyvää kuosiin että sen kanssa edes kehtaisi mihinkään kokeisiin mennä.

"Kerjää!"

Ei riitä kokemus, en osaa motivoida kunnolla, en saa nostettua virettä ja pidettyä sitä yllä, en osaa reagoida sekunnin sadasosassa niinku jonku... saakelin hevosen kanssa siihen mikä on pelottavaa ja mikä ei (Oli muuten aika hauska huomata että Velmun omistamisen johdosta mun hevostenluku-taito ja reagointikyky hullunsäikkyjen saaliseläinten kanssa kasvoi +101%, ja osasin toimia vaikka niitä pelkäänkin pirusti...), en pysty aikaansaamaan tarpeeksi usein toistoja koiran tasolle sopivassa turvallisessa ympäristössä yms. paskaa. Hanskat tiskiin, ainahan ne sieltä tiskistä voi joskus nostaa kumminkin. Katotaan jos Rovaniemelle muutettua johonkin seuraan tuon kanssa vaikka menisi häpeämään. Nyt en jaksa vängätä yhtään mitään teknistä, hauskoja temppuja vaan herran kanssa opetellaan ilman että pipo kiristää ja ulkoillaan peruskäytöksen vaatimisen lisäksi.

Noh, jotain hyvääkin sentis. Velmu on alkanut viimein osoittamaan tottumisen merkkejä enoon ja ukkiin, seisova mies on vielä liikaa mutta istuvan syliin voi varovasti tunkea joskus ja rapsuttaakin saa. Montahan kiloa nakkia tähänkin on tarvittu ja montahan SATAA käyntiä. :'F

Lisäksi viime viikolla Velmu teki u-käännöksen perkeleen perään karjaistuani sen sijaan että olisi tontin rajan yli suhahtanut rähisemään iltakävelijöille, käskin vielä maahankin ja laitoin vain ite autoa käyntiin, hyvin pysy vaikka näki että teki mieli lähtiä perään komentamaan. Ja eilen kun pihalla käytin herraa iltakusella niin ei rynnännyt kahden selkäni takana 100 m päässä kävelytien yli juoksevan kauriin perään vaan mitään sanomatta seisoi mun edessä ja vilkuili kauriiden ja minun väliä vähän sen näkösenä että tekisi mieli mutta tuo hullu akka käy varmaan päälle tai jotain jos yrittää livahtaa.

-> Alkaa vissiin viimeinkin pitkään jatkunut natsikuri vaikuttamaan kun tullut tarpeeksi toistoja tilanteista joissa kierrokset korkeammalla kuin normaalisti mutta on silti toteltava tai tuleepi seuraamuksia. Varsinkin tuo kauris-tilanne yllätti koska koira oikeasti KYSYI minulta selvästi että mitäs tässä tilanteessa ja se ristiriita näkyi koko kehossa niin selvästi. Samaten keskustassa mentiin meihin päin kääntyneen tupakoivan miehen yli nakituksen ja muutaman kurkkarin napautuksen voimalla niin että mies oli Velmun puolella ja väliä puoli metriä. Saapi nähä mitä aika tuo tullessaan... Ja kesällä kerrostaloon muutto... Iloisen jo sisäisesti siitä päivittäisestä ahtaassa rappukäytävässä miesten ohittamisesta kovin...