Loppusuoralla ollaan. Ei Velmun koulutuksen kanssa, vaan omien opiskeluiden. Kolmisen viikkoa koululla hevosia hoitamassa ja sitten olisi aika vääntää rästitehtävät ja opinnäytetyö valmiiksi että saa paperit ulos kyseisestä puljusta. Kemijärvelle muutetaan luultavasti piskien kanssa joksikin aikaa ja yritän Rovaniemeltä saada kämppää sekä töitä edes jostain. Lisäopiskeluja tuskin tulen tekemään vuoteen pariin kun ei ole varaa, eläintenkouluttaja-linja kyllä kiinnostaisi. Kasvattajakurssin tulenen käymään parin vuoden sisällä jos sen verran olen varoissani (epätodennäköistä) ja seuraavan paimenen rodun miettiminen alkaa vasta kun/jos Velmun kanssa ollaan päästy etenemään sinne BH-kokeeseen asti.
Velmulla on nyt ollu edes jonkinnäköinen treenisuunnitelman yritelmä kyhättynä. Yhtenä päivänä lelutreeniä, yhtenä ruokatreeniä ja yhtenä jälkeä. Jälkipäivänä on aina vähän rennompi päivä kun tosi lyhyitä tolle vielä teen (eikä niin että pitempiä pääsisin tekemäänkään kun ei ole yksinkertaisesti sopivia paikkoja...). Velmu syö kolmesti päivässä ja ruoka tienataan treenipäivinä sivulletuloilla ja seuraamisella etäpalkkana, ja jälkipäivinä ruuat on pakasterasioissa palkkana. Alkanu ilmaiseen rasiat jo ihan mukavasti, aina kolme rasiaa ja ekan kohdalla miettii jonku 10 s että mikähän tämän homman nimi oli ennenkuin tarjoaa maahanmenoa. Sitten muistaakin tarjota heti sitä loppujen kohdalla. Voisi etsiä ja katkoa sopivat kepit jo valmiiksi kansien päälle lisäiltäväksi sitten kun varmasti tarjoaa sitä maahanmenoa rasioiden kohdalla. Sivulletulo alkaa viimeinkin onnistua piru vie, ja ilman mitään imuttamisia ny lähetty siitä ihan vain parilla askeleella seuraamista kehittämään. "Jää"-käskyä kans opeteltu ja kaukona maate ja istumaan menoa. Makuulta istumaan noustessa vielä joskus käyttää takapuolta ylhäällä niin sitä on ny yritetty naksutella varmemmaksi. Motivaatio tuolla on katossa ruoka-aikaan ja tarjoaa todella, liiankin kyllä, tiivistä sivulletuloa kun kuppi näkyy horisontissa. Lelut on kans kivoja ja jääny se pirun piippaus niiden kanssa pois - se on siirtynyt sinne ruoka-aikaan tosin...
Velmusta tulee aina höpötettyä vain kun Viivin kanssa ei oikein aktiviteetteja ole tarjolla. Jäljestä neiti ei oikein perusta ja koulutuskin on lähinnä temppuilua kun ton hermot ei kestä (tai minun!) sitä jatkuvaa piippaamista ja säpsähtelyä ja ihme loukkaantumisia. Mutta hihnassa tuo kulkee nyt hyvin nätisti ja on reipas vanha kettumuori. Ja jopa pitänyt neitiä vapaana koululla ollessani sekä muualla jos on jotain ei-metsätietä kuljettu (koska metsässä häviää kuin pieru Saharaan HETI) ja kyllä muuten pysyy! Välillä unohtuu myyriä pyytämään jostain pusikosta mutta tulee kyllä perässä jossain vaiheessa ja oppinut nyt tarkkailemaan mun menemisiä (tai oikeammin ne on alkanu kiinnostaa viimeinkin!). Pirteä vanhus sai Louelta myös tietenkin heti ihailijoita ja vapaaehtoisia lenkittäjiä hillityn kainolla käytöksellään ja nappisilmillään. ;) Hammaskiveä on mutta en uskalla enää puhdistuttaa koska on ikää jo tuon verran sekä herkkä nukutukselle. PlaqueOffilla, luilla ja hampaiden harjauksella taidetaan mennä Viivin elämän ehtoopuoli.
