sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Nyt läks!
Bloggerin paskaan toimivuuteen ja kuvien sinne tänne paskomiseen meni nyt lopullisesti hermot ja blogi siirtyy ja jatkuu täällä: http://velmujanarri.tumblr.com/
tiistai 12. helmikuuta 2013
Dinnör-taim~
Elikkä pissukoilla vaihtuupi taasen ruokinta.
Ei autoa eikä autollista tuttua paikkakunnalla, ja pakastintila on finito, eli Maukkaita ei enää kummemmin ostella. Velmu kynsii korviaan välillä ja ne töhnii enemmän, joten J&V Kana-Riisi lähtee vaihtoon 1,5 v. syöttämisen jälkeen kokeeksi. Jos ruuanvaihto ei auta/pahentaa niin siirrytään takas, koska tuolla tuo kuiten on parhaimmassa kunnossa pysynyt.
Zooplussaan siis tieni käy. Tänään tuli satsi Lukullus-märkäruokaa, 24 x 800 gramman tölkkejä. Nyt on Kongeihin täytettä, ja kylläpä vauhdilla imuroitiin kupeista kun testiksi noilla maistatin. Tuoteselosteita tutkin noista tölkkiruuista hartaasti, ja tämä vaikutti hinta-laatusuhteeltaan parhaimmalta. Koko tölkkisatsi tuli maksamaan jotain lähemmäs 45 euroa.
Carnello Dog Coctailia tilailin pussin myös, paras keino saada koirat juomaan kun tarvis. Oli ahdistava tuo Velmun joulukuinen episodi varsinkin kun ei ollut tuota enää kaapissa. Lisäksi kätevät muoviset kannet ruokatölkkeihin ettei tarvi folion kanssa aina pelleillä.
Taste of Wildia pitäisi Velmulle tulla ensi viikolla maybes 13,5 kg säkki. Turhan suolainen hinta, mutta kokeillaana ny elitisti-ruokiakin välissä, ihan vaan vaikka huvin vuoksi.
PS. Bloggerin käyttö se vain paskenee ja paskenee, nauttikaa tyhmästi asetelluista kuvista ja randomeista tekstien fonttien ja fonttikoon vaihteluista <3
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
2012 loppuvuoden häppeninkejä
Hiljaiseloa on tullut pidettyä bloggaamisen suhteen. Päätin viimeksi että seuraava merkintä käsittelisi Viiviä, mutta taidan jättää sen tuonnemmaksi koska en ole vieläkään valmis käsittelemään ja ymmärtämään koko lopetusasiaa.
Voisin sen sijaan päivitellä kuulumisia maan päällä olevan lauman suhteen. Kerrostaloon Ounasrinteelle ollaan asetuttu hienosti. Tieten ilmoitetaan jos joku käytävässä liiaksi möykkää, mutta hiljenee porukka käskystä. Asun tosiaan Tikrun omistajan kanssa kolmiossa, eli kolme koiraa täällä pyöriipi huushollissa. Koirapuisto löytyy alta 5 min. kävelyetäisyydeltä, ja siellä tuleekin melkein joka päivä pyörittyä omalla porukalla, varsinkin nyt kun hiihtäjät vallanneet meidän ainoan vapaanapito-reitin.
Närriltä löytyy ikää jo 9 kk ja rapiat, ja täytyy kyllä sanoa, että käsissä on Sisun jälkeen ehdottomasti tasapainoisin pentu luonteeltaan. Pehmeän ja terävän, sekä epävarman hermoheikon uhoajan jäljltä tuon penikan kasvatus on ollut lastenleikkiä. Ja kyllähän se vaan perkeleen komiakin on.
Närrin vahvuuksia on mm. kohtuullinen kovuus, koira ei helposti anna periksi ja yrittää pitää oman päänsä. Terävyyttäkin löytyy, jos säikähtää yms. niin reagoi monesti ensin hampailla ja ajattelee vasta sitten. Mutta palautuu onneksi tilanteista kohtuu nopeasti. Tuo kovuus on ollut todella, todella mahtava juttu tässä koirassa. Se ei saa minkään maailman traumoja helposti. Velmu on käynyt tosissaan tappomielellä sen päälle kahdesti, ja Närri on palautunut niistä tilanteista nopeasti ja hienosti. Moni muu koira, varsinkin herkässä iässä oleva pentu/nuori koira olisi alkanut pelkäämään ja välttelemään Velmua, mutta ei, ei Närri. Ensimmäinen päällekäynti oli vielä kaiken lisäksi tulopäivänä, vieraassa reviirillä vieraiden ihmisten seassa. Revittyäni Velmun irti pennusta ja paiskattuani herran huoneeseen omasta hätäpissastaan ja Velmun kuolasta märkä, säikähdyksestä päässeiltä anaalikaasuiltaan löyhkäävä neitipä menee nuuskimaan ja kitisemään oven taakse että miksi laitoit sen hassun sedän sinne?
Nykyäänhän nuo on Velmun kanssa aika liikuttavia bestiksiä, paitsi tieten ulkona herra kiihtyy ihan liikaa kaikkien koirien suhteen joten siellä ei sivistyneesti osaa leikkiä vaan saan olla komentamassa olemaan härkkäämättä ja ajattamatta. Toisaalta kiva, että on tuo Velmu tuollainen egoisti niin on neitikin nöyryyttä oppinut pienestä pitäen, ja osaa pitää puoliaan tiukemminkin. Lähipiirin koirat sen verran pehmeitä, että hyvin äkkiä Närrin luontoisella olisi ego katossa toisten koirien kanssa kun ei tarpeeksi tiukasti komentajaa.
Ensimmäisellä rokotuskerralla sekä kynsienleikkuu-kerralla tuli kyllä vähän mietittyä että mitähän tässä tuli otettua. Rokotuksessa pentu huusi dramaattisesti kuin tapettava, ja sirutuksessa puri minua sormeen niin kovaa että veret vain ropis tutkimuspöydälle. Kynsienleikkuussa jumalaton huuto ja rimpuilu. Neidin kanssa onkin lähinnä keskitytty rauhoittumisharjoituksiin ja käsittelyyn totuttamiseen alkuaika, nykyään tuota saa völlätä miten vaan ja kynnet napsia ilman draamaa.
Haukkuherkkyyttäkin neitistä löytyy ja vahtii, 3 kk ikäisenä kun tälle kerrostaloalueelle joutui niin ekat viikot haukuttiin ulkona kaikki kulkijat karvat pystyssä. Kypsyttyään tullut tervettä epäluuloisuutta kuvoihin, siinä missä ennen otti kaikki avosylin vastaan niin nykyään karvat pystyssä murisee ja haukkuu vieraat eikä anna koskea ellen minä, tai joku muu vahva luottohenkilö ole läsnä. Sitten menee kyllä heti tervehtimään onnessaan kun totean että tilanne on ihan ok. Närri on ainakin vielä hyvin sosiaalinen ihmisiä ja muita koiria kohtaan, saa nähdä sukukypsyyden myötä alkaako tähän tulla muutosta. Samoin kuin irti pysymiseen, jännään kyllä minkä tasoinen riistavietti kypsyy jos on tullakseen. Ainakin vielä pysyttelee hyvin lauman mukana ja tullut riistan perästä pois valkeen isoveikan vanavedessä.
Se tunne on kyllä mahtava, kun on voinut keskittyä varmaan Viivin jälkeen ensimmäistä kertaa vain nauttimaan siitä, että taloudessa on pentu. Sisun kanssa oli alusta asti selvää että terveysongelmia on, ja Velmulla nyt pääkoppa ja kroppa aiheuttaneet huolta siitä asti kun penikka kotiin tuli. Närrillä on ollut muutaman kerran ripuli ja viilto anturassa kun astui lasinsiruun, that's it. Velmu puolestaan... on ollut vuoden mittaan mm. kutinaa ja karvanlähtöä ja suupielet tulehtuneet (allergisena reaktiona lohiöljylle) ja lihasjumeja ( hierojakäynti x 3) ja ripulia sen miljoona kertaa ja joulukuussa suoneen nesteytys kun meinasi oksenneltuaan kuivua koko elukka täysin kasaan tälleen uusimpana uutuutena. Jalkojen naksuminen on sentään silmiinnähden vähentynyt kun syönyt n. 3 kk Luposan Join Power-pellettiä, tätä meillä tulee olemaan kyllä tuon loppuelämän aina kaapissa.
 |
| Joulutunnelmaa. |
Voisin sen sijaan päivitellä kuulumisia maan päällä olevan lauman suhteen. Kerrostaloon Ounasrinteelle ollaan asetuttu hienosti. Tieten ilmoitetaan jos joku käytävässä liiaksi möykkää, mutta hiljenee porukka käskystä. Asun tosiaan Tikrun omistajan kanssa kolmiossa, eli kolme koiraa täällä pyöriipi huushollissa. Koirapuisto löytyy alta 5 min. kävelyetäisyydeltä, ja siellä tuleekin melkein joka päivä pyörittyä omalla porukalla, varsinkin nyt kun hiihtäjät vallanneet meidän ainoan vapaanapito-reitin.
Närriltä löytyy ikää jo 9 kk ja rapiat, ja täytyy kyllä sanoa, että käsissä on Sisun jälkeen ehdottomasti tasapainoisin pentu luonteeltaan. Pehmeän ja terävän, sekä epävarman hermoheikon uhoajan jäljltä tuon penikan kasvatus on ollut lastenleikkiä. Ja kyllähän se vaan perkeleen komiakin on.
 |
| Närppä n. 6 kk |
Närrin vahvuuksia on mm. kohtuullinen kovuus, koira ei helposti anna periksi ja yrittää pitää oman päänsä. Terävyyttäkin löytyy, jos säikähtää yms. niin reagoi monesti ensin hampailla ja ajattelee vasta sitten. Mutta palautuu onneksi tilanteista kohtuu nopeasti. Tuo kovuus on ollut todella, todella mahtava juttu tässä koirassa. Se ei saa minkään maailman traumoja helposti. Velmu on käynyt tosissaan tappomielellä sen päälle kahdesti, ja Närri on palautunut niistä tilanteista nopeasti ja hienosti. Moni muu koira, varsinkin herkässä iässä oleva pentu/nuori koira olisi alkanut pelkäämään ja välttelemään Velmua, mutta ei, ei Närri. Ensimmäinen päällekäynti oli vielä kaiken lisäksi tulopäivänä, vieraassa reviirillä vieraiden ihmisten seassa. Revittyäni Velmun irti pennusta ja paiskattuani herran huoneeseen omasta hätäpissastaan ja Velmun kuolasta märkä, säikähdyksestä päässeiltä anaalikaasuiltaan löyhkäävä neitipä menee nuuskimaan ja kitisemään oven taakse että miksi laitoit sen hassun sedän sinne?
Nykyäänhän nuo on Velmun kanssa aika liikuttavia bestiksiä, paitsi tieten ulkona herra kiihtyy ihan liikaa kaikkien koirien suhteen joten siellä ei sivistyneesti osaa leikkiä vaan saan olla komentamassa olemaan härkkäämättä ja ajattamatta. Toisaalta kiva, että on tuo Velmu tuollainen egoisti niin on neitikin nöyryyttä oppinut pienestä pitäen, ja osaa pitää puoliaan tiukemminkin. Lähipiirin koirat sen verran pehmeitä, että hyvin äkkiä Närrin luontoisella olisi ego katossa toisten koirien kanssa kun ei tarpeeksi tiukasti komentajaa.
Ensimmäisellä rokotuskerralla sekä kynsienleikkuu-kerralla tuli kyllä vähän mietittyä että mitähän tässä tuli otettua. Rokotuksessa pentu huusi dramaattisesti kuin tapettava, ja sirutuksessa puri minua sormeen niin kovaa että veret vain ropis tutkimuspöydälle. Kynsienleikkuussa jumalaton huuto ja rimpuilu. Neidin kanssa onkin lähinnä keskitytty rauhoittumisharjoituksiin ja käsittelyyn totuttamiseen alkuaika, nykyään tuota saa völlätä miten vaan ja kynnet napsia ilman draamaa.
Haukkuherkkyyttäkin neitistä löytyy ja vahtii, 3 kk ikäisenä kun tälle kerrostaloalueelle joutui niin ekat viikot haukuttiin ulkona kaikki kulkijat karvat pystyssä. Kypsyttyään tullut tervettä epäluuloisuutta kuvoihin, siinä missä ennen otti kaikki avosylin vastaan niin nykyään karvat pystyssä murisee ja haukkuu vieraat eikä anna koskea ellen minä, tai joku muu vahva luottohenkilö ole läsnä. Sitten menee kyllä heti tervehtimään onnessaan kun totean että tilanne on ihan ok. Närri on ainakin vielä hyvin sosiaalinen ihmisiä ja muita koiria kohtaan, saa nähdä sukukypsyyden myötä alkaako tähän tulla muutosta. Samoin kuin irti pysymiseen, jännään kyllä minkä tasoinen riistavietti kypsyy jos on tullakseen. Ainakin vielä pysyttelee hyvin lauman mukana ja tullut riistan perästä pois valkeen isoveikan vanavedessä.
Se tunne on kyllä mahtava, kun on voinut keskittyä varmaan Viivin jälkeen ensimmäistä kertaa vain nauttimaan siitä, että taloudessa on pentu. Sisun kanssa oli alusta asti selvää että terveysongelmia on, ja Velmulla nyt pääkoppa ja kroppa aiheuttaneet huolta siitä asti kun penikka kotiin tuli. Närrillä on ollut muutaman kerran ripuli ja viilto anturassa kun astui lasinsiruun, that's it. Velmu puolestaan... on ollut vuoden mittaan mm. kutinaa ja karvanlähtöä ja suupielet tulehtuneet (allergisena reaktiona lohiöljylle) ja lihasjumeja ( hierojakäynti x 3) ja ripulia sen miljoona kertaa ja joulukuussa suoneen nesteytys kun meinasi oksenneltuaan kuivua koko elukka täysin kasaan tälleen uusimpana uutuutena. Jalkojen naksuminen on sentään silmiinnähden vähentynyt kun syönyt n. 3 kk Luposan Join Power-pellettiä, tätä meillä tulee olemaan kyllä tuon loppuelämän aina kaapissa.
 |
| Häkkien kasvatit. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)