Onnistumisia.

Pikku virpoja :)

Hienosti menee, ei tässä oikein muuta voi sanoa.

Viivillä menee koirien ohitukset yleensä pienellä muistuttamisella ja Velmu menee ohi seuraten tai istuen/maaten niin koirakot kuin pyöräilijätkin. Humalaiset ja kehitysvammaiset on vielä sellasia että niille pitää rähähtää isoon ääneen, mutta lopettaa käskettäessä kyl pikaseen. Käskyn alla pakko olla tai sit takuuvarmasti rähisee kaikelle. Mutta ei oo raivotila napsahtanut päälle kuin kerran tässä viimeisen 1,5 kk aikana ja sekin kun säikähdin autotiellä takaa 20 cm päästä pyörällä ohittavaa teinipoikaa ja vaistomaisesti vetasin koiraa ojaan päin ettei nappaa jalkaan kiinni. Niin äkkiä se tilanne käsillä ettei kerennyt käskeä kun ajo melkein päin, muuten olisi sietänyt niin läheltäkin ohituksen (on testattu useampaankin otteeseen).

Velmulla lähti käyntiin tää prosessi kun käytiin koululla eläintekouluttajapuolen vetäjän ja parin oppilaan kanssa harjoitellen vähän että mikä tähän voisi auttaa. Siitä rohkaistuneena vaihettiin taas kurkkari käyttöön. Mutta, ei puhettakaan että mitkään pikku kurkkarin nypäytykset ois suuntaan tai toiseen hetkauttanut herraa sit tositilanteessa. Tai voimakkaammatkaan sen puoleen. Sekä miten pidät hihnan löysällä ohituksissa jos riskinä että koira pääsee sit spurttaamaan ja puremaan ihmistä. Eli takaisin lähtöruudussa. Aloin sit epätoivoisena miettimään että mitähän tässä vielä keksisi koska kun Velmu pääsee siihen raivotilaan niin sen vois varmaan vaikka nakata seinään eikä se edes huomaisi mitään. Päätin sitten kokeilla räminätölkkiä vaikka kuullut kauhujuttuja siitä ja että on vain superkoville koirille tarpeen.

Siinä oli ratkaisu meidän ongelmaan. Tasan yhden kerran mun tarvi heittää se jalkoihin. Siitä eteenpäin rämäytin taskussa. Ekan pitkän lenkin tuloksena koira kävelee hihnassa vetämättä, häntä ei nouse husky-kippuralle selkälinjan yläpuolelle, korvat hieman taaksepäin suuntautuneena ja olemus yleensäkään ei ole kuin maailman omistajalla. Uskoo kurkkarin nypäytystä että hei, korvat nyt auki (eikä tarvi olla kurkkarikaan, normipantakin ok). Ei vastaa räyhäävienkään koirien haasteeseen. Ihmiset saa jutella mulle ulkona. Pyöriä saa tulla eestä ja takaa vaikka koko himputin lenkin. Nyt ei ole matkassa enää kuin irtipito-reissuilla, välillä meinaa alkaa vähän perseileen (kuten lenkit toisten koirien tai ihmisten seurassa) ja sit otetaan taas matkaan. ...ainiin, ja voin lenkittää koiria yhtäaikaakin 15-30 min. reissuja. Pitää vaan koko ajan olla valppaana ja ennakoida hyvissä ajoin.

Jjjjjja eroahdistus on kadonnut näemmä tuhkana tuuleen, useamman viikon olleet koirat täällä kaksistaan 9 h arkipäivät ihan hiljaa eikä mitään tuhottu. Sietää mun kaupassa käynnit ja Viivin lenkitykset myös.

TOKO-juttuja tms. ei olla kyl tehty, motivaatio täys nolla kun kävi viel selville että ei yhtään kerkee kesällä oleen lomaa et Kemijärvellä vois kulkee ohjatussa koiraharrastus-toiminnassa, jos haluan vielä tämän vuoden puolella valmistua. Josko se tästä lähtis vielä nouseen kun takapihakin sulanut viimein... Plääh.