Tokoa, tokoa...

Paikkakunnan reenit lähtivät viimein käyntiin, joka tiistai ensin edistyneemmät ja sitten aloittelijat perään, tunti per ryhmä. Kahdesti on nyt käyty.

Uus pähee panta~

Voin sanoa että Viivi on yllättänyt minut täydellisesti. Siinä missä kotona treenaaminen on tuskaa kun koira ottaa nokkiinsa pienestäkin äänensävyn muutoksesta (että lakkaa yrittämästä ihan kokonaan ja menee täysin lukkoon), se ei kentällä paineistu piru vie niin mistään! Tarjoaa koko ajan kontaktia, kitisee ja haukkuu kimeästi  kun haluaa tehdä (tai sitten käskee että makkaraa ja sassiin ;) ) ja ei välitä paskaakaan toisista koirista.

Ehdoteltiin että pienellä vaivalla Viivin saisi jo mahdollisesti ALO mölli-kuntoon. Mutta joo, ei olla menossa - ihan jo senkin takia että luotto koiraan ei pelaa kun on niin tuuliviiri ja eipä tuolla ole siruakaan. Ehkä se tunnin autossa möllöttäminen kun treenaan Velmun kanssa ensin tekee ihmeitä? :D

Velmusta ei voi sanoa samaa, menin ihan pokkana itsevarmana kentälle ja sainpa nenilleni kunnolla. Haistatti paskat minulle ja vaan katseli pilviä (SIIS MITÄ), nuuski maata, yritti vetää välillä ja tuijotteli toisia koiria innoissaan. Korvat jäi kentän ulkopuolelle, mutta heti kun astuin kentältä pois niin lakkasi olemasta ku mikäki mettäläinen, kun sai "herätellä" (kentällä ei saanut antaa hihnapakotetta tms). Pakko se näemmä on vieläkin kokeilla uusissa tilanteissa josko nyt sais kusta silmään. ;)

Kirsikkana kakun päällä tämä karkas jonku elukan perään pariksi minuutiksi seuraavana iltana ja kyllä perkele kuuli luoksetulon kun oli minusta alle 10 m etäisyydellä. Ja osaa siis kääntyä joo perästä. Se katkaisi kamelin selän ja herra hoovee viikonlopun yli "keskitysleirille", meni oikeus nukkua mun huoneessa ja en huomioinut, jos tuli hakeen huomiota niin käskin pois. Hihnassa en puhunut mitään, ruuan kanssa sen verran että istu ja vapaa. Yksi päivä tolleen, seuraavana päivänä sitten kutsuin muutaman kerran hyvin lyhyeksi aikaa rapsutettavaksi ja sit olin taas huomaamatta. Sitä seuraavana aloin antaan käskyjä taas. Samana päivänä koira käänty oravan perästä ja tuli luo vaikka naapurinmies ajo tontin rajaa ohi pyörällä juoksuttaen sivulla kolmea jämptiä yhtäaikaa. Eilen käytiin taas tokossa ja ihan eri meiningillä. Heräsi sikahyvin pelkistä terävistä äänipakotteista satunnaisista haaveiluistaan ja loppua kohden vaan nousi vire. Ens kerralla jos sen lelun muistaisi matkaan, hihnalla leikkiminen vaikutti olevan kivempaa kuin makkaran mässääminen.

Luoksepäästävyys-harjoitus otettiin myös tokossa. Ekalla kerralla ei antanut ohjaajan edes koskea, tällä kertaa meni itse luo vastaan haistelemaan ja antoi silittää sekä katsoa hampaat! Kolmas kerta kun tuli luo niin herra ihan törkeesti töhötti vastaan ja yritti hyppiä että "Tää on tää tyyppi tää!". Mahtava fiilis jäi kyllä tuosta viime kerrasta! :>

Bojoing!

Tokon lisäksi pienessä jälkiporukassa aletaan kulkeen kunhan pellot kuivuupi ja kysäisen tuosta VEPE:stä että millasta se koko homma on, uskaltaisikohan Velmun kanssa tulla kokeilemaan.

Suunnitelmia, suunnitelmia

Koulut alkaapi olla käytynä ja kummasti treeni-into lähtenyt taas nousemaan kun opinnäytetyö saatu rustattua valmiiksi että hyväksytyksi eikä tarvi kouluhommista enää muutamaa lukuunottamatta huolehtia. Koululla Louella käytiin viimeisen kerran, saavat lähettää valmistumispaperit postissa. Tasalan Anni kuvaili taas Velmua hienovaraisesta vihjailustani (=ruinaamisestani) johtuen. Talviturkinkin vetyperoksidi-pendoliino kävi heittämässä ihanassa jääkylmässä mutaojassa... Mutta eipä tarvinut pestä, hahaa! Säänkestävä turkki on säänkestävä, rivakkaa kuivausta vaan. ;)

Ja takajalatkin tulee vaivalla perässä...

Velmu on kyllä hiano poika, oon pitänyt monta viikkoa vapaana joka päivä kävelytiellä ihan. Toki asun nyt taajaman ulkopuolella niin ei hirveesti tuu porukkaa vastaan. Jos ei ole koirakko niin kiinni ei tarvi ottaa, kutsun vaan vierelle ohituksen ajaksi eikä toi ees kattele siihen malliin että lähtis pyörän tms perään. Tietenkin risteyskohtiin yms. kutsun kanssa vierelle ja saa huidella pitemmällä vain jos pitkiä suoria joissa näkyvyys hyvä eteen ja taakse.

TOKO:sta ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, ja kapulan pitoa (joka on jotain aivan hirveää jos koira ei ole rauhallisessa mielentilassa, malttia malttia ja lukee sitä koiraa eikä vain tee!). Takapään käyttöä myöskin harjoiteltu ja siinä on paaaljon petraamista.

Koiratanssi alkanut kiinnostamaan, katsellut paljon videoita Youtubesta ja miettinyt mitä tanssiin hyödynnettäviä temppuja sitä opettaisi. Ihan vaan omaksi huviksi voisi sitten jonkin ohjelman koota ja opetella ja kotipihalla pyörähdellä, heh heh. Kahdeksikon kiertäminen vaakasuunnassa jalkojen välistä alkaa oleen aika hieno ja käsiapuja saanut hyvin nopeesti häivytettyä. Ja "kerjääminen" alkaa pelittää kaukonakin.

Koira kuin omistaja, mörssäreitä molemmat 

Ja sellaista voisi vielä sanoa että katellaans jos syksyllä/alkutalvesta kotiutuu belgi malikka tai tervu neiti (ei käyttiksiä, suojeluun en tuu koskeen pitkällä tikullakaan valovuosiin) tänne suuntaan, ollut puhetta parin kasvattajan kanssa että tullaan vähän tutustumaan ja juttelemaan. ;)